Katsaus Kanaaninmaan historiaan ja asujaimistoon

Palestiinan alkuperä

Nimi Palestiina on johdettu Filisteasta. Filistealaiset olivat Välimeren itäisen pohjukan rannikkoalueella, erityisesti nykyisen Gazan, Ashkelonin ja Ashdodin tienoilla asuva kansa. Filistealaiset lukeutuvat niin sanottuihin merikansoihin, jotka hyökkäsivät Egyptiin ja Levantin rannikolle noin 1200 eKr.

Egyptiläisissä lähteissä kansa tunnetaan nimellä Peleset. Merikansojen hyökkäykset liittyvät laajempaan pronssikauden romahdukseen, jonka yhteydessä useat Välimeren ja Lähi-idän sivilisaatiot tuhoutuivat lyhyessä ajassa.

Raamatun kertomuksissa filistealaiset kuvataan israelilaisten arkkivihollisiksi. Tällaisia kertomuksia ovat Daavidin ja Goljatin taistelu sekä Simsonin tarina. Arkeologisen ja geneettisen tutkimuksen perusteella filistealaiset tulivat Egeanmeren alueelta, mahdollisesti Kreetalta tai Kyprokselta.

Filistealaiset katosivat tai sulautuivat muihin kansoihin vuosisatoja ennen roomalaisten valloittajien tuloa. Myös heidän kielensä ja kulttuurinsa katosivat. Vuoden 135 jKr. kapinan jälkeen Rooma muutti Juudean provinssin nimeksi Syria Palestina juutalaisten vanhojen vihollisten mukaan. Keisari Hadrianus määräsi nimenmuutoksen juutalaisten rankaisemiseksi ja nöyryyttämiseksi.

Kristillisen Bysantin aikaan Palestina-nimen käyttöä jatkettiin tarkoittamaan hallinnollista aluetta. Vuonna 638 alueen valloittaneet arabit eivät tunnistaneet Palestiinaa erillisenä hallinnollisena yksikkönä, vaikka termi esiintyi joissain kartoissa. Myös ottomaanien aikana (1516–1917) alue kuului suurempiin hallintorakenteisiin kuten Damaskoksen vilajettiinhallinnollinen suuralue.

Palestiinan nimi palautui viralliseen käyttöön yli tuhannen vuoden tauon jälkeen, kun Kansainliitto vuonna 1920 erotti Ottomaanien imperiumiin kuuluneesta Syyrian provinssista brittiläisen Palestiinan mandaatin. Vuonna 1921 tästä lohkaistiin arabeille Trans-Jordanian alue eli Jordan-joen itäpuoliset osat, joka käsittää noin 78 % alkuperäisestä Palestiinan alueesta. Tämä tunnetaan nykyään Jordanian kuningaskuntana. Joen länsipuolella sijaitsevat vuonna 1948 itsenäistynyt Israel sekä Gaza ja LänsirantaRaamatun kertomusten Juudea ja Samaria.

Israelin alkuperä

Israelin alkuperää käsiteltiin osittain jo edellä. Ajatus juutalaisten modernista kansallisvaltiosta juontaa juurensa 1800-luvun sionistiseen liikkeeseen. Sen tarkoituksena oli luoda juutalaisille turvapaikka vainoilta. Juutalaiset olivat hajaantuneet laajalle alueelle pakkosiirtojen ja karkotusten takia. Merkittävimpiä juutalaisen diasporanAlkuperäisen kotiseutunsa ulkopuolelle hajaantunut uskonnollinen tai kansallinen ryhmä. vaiheita olivat Babylonian vuonna 586 eKr. toimeenpanema pakkosiirto sekä Rooman suorittamat karkotukset vuosina 70 ja 135 jKr.

1800-luvulla alkanut käänteinen diaspora-kehitys sai lisää kierroksia brittiläisen Palestiinan mandaatin aikana, kun muuttajia saapui eri puolilta maailmaa kaksi tuhatta vuotta kestäneestä hajaannuksesta. Juutalaisten mielissä kyse oli paluusta kansalliseen alkukotiin.

Yhdistyneet kansakunnat laati vuonna 1947 jakosuunnitelman Palestiinan mandaatin Jordan-joen länsipuolisen osan jakamisesta juutalais- ja arabivaltioon. Arabimaat hylkäsivät suunnitelman, kun taas Israel julistautui itsenäiseksi vuonna 1948. Välittömästi itsenäisyysjulistuksen jälkeen ympäröivät arabimaat hyökkäsivät Israeliin. Epäonnistuneen sodan seurauksena satojatuhansia arabeja pakeni tai heidät karkotettiin Israelin valtion alueelta. Palestiinalaiset kutsuvat tapahtumaa Nakbaksi eli katastrofiksi, johon liittyvä trauma on palestiinalaisen identiteetin kulmakiviä.

Keitä palestiinalaiset ovat

Alkuperäisessä merkityksessään palestiinalaisilla tarkoitettiin brittiläisen Palestiinan mandaatin alueella asuneita ihmisiä riippumatta heidän uskonnostaan tai etnisestä taustastaan. He eivät alun perin identifioituneet palestiinalaisiksi, vaan esimerkiksi arabeiksi, juutalaisiksi, muslimeiksi, kristityiksi tai druuseiksi. Erityisesti Israelin valtion muodostamisen jälkeen Gazan ja Länsirannan alueen arabeille syntyi palestiinalainen identiteetti erillisenä ryhmänä. Myös Israelin arabikansalaisten enemmistö kokee itsensä ainakin osittain palestiinalaisiksi.

Keitä palestiinalaiset eivät ole

Nykyiset palestiinalaiset eivät polveudu filistealaisista, vaikka niin joskus väitetään. Filistealaiset katosivat vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua, kuten edellä kerrottiin. Palestiinalaisten esittäminen filistealaisten perillisinä on siis kulttuurista omimista.

Keitä israelilaiset ovat

Israelin kansalaisista noin 75 % on juutalaisia, jotka itsessään ovat eri etnisyyksien mosaiikki. Tämä johtuu käänteisestä diasporasta, kun eri puolilla maailmaa asuneet juutalaiset ovat muuttaneet Israeliin. Noin 21 % kansalaisista on arabeja, ja heistä valtaosa on muslimeja. Tämä väestönosa polveutuu pääosin niistä arabeista, jotka jäivät Israeliin itsenäisyyssodan jälkeen.

Keitä israelilaiset eivät ole

Israelilaiset eivät ole uusmarxilaisen narratiivin mukaisia ”valkoisia kolonialisteja”. Tällainen väite on sekä etnisesti että historiallisesti epätarkka leimakirves. Sen tarkoitus ei ole kuvata todellisuutta, vaan toimia moralisoivana lyömäaseena. Huomattava osa väestöstä saapui Israeliin muualta Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta karkotusten tai vainon seurauksena.

Mitä yhteistä palestiinalaisilla ja israelilaisilla on

Molemmat kuuluvat seemiläisiin kansoihin, jotka puhuvat seemiläisiä kieliä – arabiaa ja hepreaa. Niillä on jaettu kulttuurinen ja historiallinen yhteys Kanaanin maahan. Juutalaisten side maahan on poikkeuksellinen sikäli, että Israel on heille myös kansallisen tarinan mytologinen kulminaatiopiste. Kummankin kansan jäsenistä monien juuret ovat muualla. Osa juutalaisista on alueen alkuperäisväestöä, mutta suurin osa on tullut diasporasta vainoja pakoon tai jouduttuaan karkotetuksi. Palestiinalaiset puolestaan ovat sekoitus Levantin väestöä ja myöhempien aikojen arabivalloittajia.

Monilla kansoilla on luomistarina, ja usein siihen liittyy eeppinen vaellus myyttisestä alkukodista. Tunnetuin tällainen kertomus on ihmisen karkotus Eedenin puutarhasta – paratiisista, joka ei ole vain maantieteellinen paikka, vaan ajaton tila ennen tuhoa ja repeämää. Joskus näissä taruissa on todellinen historiallinen komponentti. Kaikki kansat syntyvät kuitenkin varsinaisesti, kun tietyn alueen jakavat ihmiset ryhmittyvät saman kertomuksen ympärille. Tämä koskee myös palestiinalaisia ja israelilaisia. Heidän kertomuksensa ovat erilaiset, vaikka he asuttavat samaa pientä maankolkkaa.