Schrödingerin ydinase

Iranin ydinpommi on kuin geopoliittiselle pelipöydälle asetettu pistooli. Se näyttää uhkaavalta, mutta muut eivät tiedä, aikooko Iran käyttää sitä. Ei voida olla varmoja edes siitä, onko ase toimiva ja ladattu. Jotkut arvelevat aseen olevan pelkkä replika, mutta on vaikea olla ajattelematta, miksi se on vedetty esiin. Paljon voi päätellä julkisesti tiedossa olevista faktoista ja yleisistä periaatteista.

Tekniset vaatimukset

Toimivan ydinaseen valmistaminen vaatii tiedon lisäksi ydinmateriaalia, kyvyn materiaalin rikastamiseen, laukaisumekanismin ja pommin kuljetusvälineen kohteeseen. Teoreettinen tieto perustason pommin tekemiseksi on ollut vuosikymmeniä saatavilla eikä tietoa voi epäkeksiä. Iran on lisäksi voinut hankkia tietoja liittolaisiltaan tai vakoilemalla. Vuonna 2018 paljastunut salainen niin sanottu Iranin ydinarkistoAineisto koostuu 55 000 paperisivusta ja 183 CD-levystä, jotka Israelin tiedustelupalvelu Mossad salakuljetti Teheranista tammikuussa 2018 tehdyssä operaatiossa. vahvistaa epäilyt. Ei ole syytä olettaa, etteikö Iranilla olisi ydinpommin rakentamiseen tarvittavia tietoja.

Iranin omissa kaivoksissa tuotetaan uraania, joten raaka-aineen saatavuus ei ole ongelma. Alla olevassa taulukossa on eritelty tunnetut IAEA:n vahvistamat Iranin uraanivarannot rikastusasteen mukaan. Ne riittävät noin 22 ydinpommin tekemiseen. SQ (significant quantity) on yksikkö, jota IAEA käyttää kuvaamaan määrää, joka riittää ydinaseen rakentamiseen.

Iranilla on todistetusti useita ydinohjelmaan kuuluvia laitoksia. Israelin ja Yhdysvaltain iskujen kohteena olleessa Isfahanissa uraanioksidiaTarkemmin triuraanioktaoksidia U₃O₈ eli uraanirikastetta. Siitä käytetään myös nimitystä yellow cake sen keltaisen värin vuoksi. muutettiin kaasumaiseksi uraaniheksafluoridiksi. Tätä voidaan muuntaa nopeasti asekelpoiseksi Natanzin ja Fordon kaltaisissa rikastuslaitoksissa. Israelin ja Yhdysvaltain operaatioiden onnistumisesta riippumatta on oletettavaa, että iskut eivät tuhonneet kaikkia uraanivarastoja eivätkä Iranin kykyä rikastaa sitä lisää tulevaisuudessa.

Iranilla on myös riittävä teollinen osaaminen ja tiedustelutietojen perusteella on selviä todisteitaIranin ydinarkisto sisältää tietoja uraanin rikastamisesta asekäyttöön, ydinräjähdyksen suunnittelulaskelmia ja kaavioita, valokuvia ja muistioita räjäytyskokeista sekä tietoa ydinlatauksen kuljetusjärjestelmistä. ydinräjähdykseen tarvittavien imploosiorakenteiden ja laukaisumekanismien kehittämisestä.

Kuljetustavasta riippuen tarvitaan myös miniatyrisointia eli ydinaseen pienentämistä siten, että se mahtuu taistelukärkeen. Tämä edellyttää räjähdefysiikan, materiaalitieteen ja säätöjärjestelmien erikoisalojen syvällistä tuntemusta. Ilman sitäkin Iran voi käyttää esimerkiksi Shahab-3 kantorakettiaIranin ydinkärkikelpoinen keskimatkan ballistinen ohjus, jonka kantama riittää Israeliin, Persianlahden maihin ja osaan Eurooppaa. Ohjus on osa Iranin strategista pelotetta ja ydinohjelman mahdollinen kuljetusalusta., rahtilaivaa tai jopa kuorma-autoa ydinlatauksen toimittamiseen perille.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ennen iskuja Iranilla on ollut erittäin todennäköisesti kaikki tarvittavat palikat koossa ydinpommin saattamiseksi toimintakuntoon lyhyessä ajassa.

Pommituksissa vahingoittuneen Ishafanin uraanimetallin tuotantolaitos on vaikeasti korvattavissa. Uraanin korversioprosessia ei ole helppo hajasijoittaa tai piilottaa maan alle, koska se edellyttää tarkkaa kemiallista prosessia, suojarakenteita, hyvää säteilysuojausta ja ilmanvaihtoa. Prosessi on altis häiriöille ja vaatii teollisen mittakaavan infrastruktuurin, jota on vaikea toteuttaa salassa.

Rikastusasteen merkitys

Luonnonuraanista noin 99,3 % on isotooppia U-238 ja vain  0,7 % isotooppia U-235. Uraanin rikastamisella tarkoitetaan luonnonuraanissa esiintyvien isotooppien suhteen muuttamista siten, että ydinvoimaloissa ja -aseissa tarvittavan fissiokelpoisen isotoopin U-235 osuus kasvaa. Tähän on useita tekniikoita, mutta nykyään massaltaan erilaiset isotoopit erotetaan yleensä tehokkailla kaasusentrifugeilla.

Siviilivoimaloissa ydinenergian tuottamiseen käytettävän uraanin rikastusaste on 3–5 %. Tutkimusreaktoreissa lääketieteellisten isotooppien tuotannossa pitoisuus voi olla korkeampi, yleensä välillä 5–20 %. Tätä korkeampia rikastusasteita ei voi perustella siviilikäytöllä, koska niitä tarvitaan vain ydinaseissa.

Rikastamisasteen nostamiseen tarvittava aika ei kasva prosentuaalisen osuuden mukaan lineaarisesti, vaan logaritmisen kaavan mukaan. Suurin osa (noin 75 %) työstä ja ajasta kuluu rikastamisen alkuvaiheessa, kun rikastusaste nostetaan luonnonuraanin 0,7 prosentista muutamaan prosenttiin. Näin ollen 60 % rikastusaste merkitsee, että ollaan erittäin lähellä ydinasevalmiutta. Sotilaallisen uhkakuvan kannalta 60 % ja 90 % rikastusasteella ei ole eroa.

Määrien merkitys

Iran väittää, että sen rikastaminen tapahtuu yksinomaan siviilikäyttöön. Rikastusasteen, salailun ja määrien perusteella väite on ilmeisen perätön. Iran saa nykyisen Bushehrin ykkösreaktorin polttoaineen Venäjältä eikä tarvitse sitä varten lainkaan omaa rikastamista. Lisäksi varastoidut määrät ja tuotankokapasiteetti ovat ajateltavissa olevaan siviilitarpeeseen nähden selvästi ylimitoitettuja. Tähän mennessä rikastettu varasto riittäisi Iranille vuosikymmeniksi sekä ydinvoiman että lääketieteen tarpeisiin. Lisäksi yli 20 % rikastusasteen uraanille ei ole olemassa mitään siviilikäyttöä.

Asevalmiuteen tarvittavan uraanin määrä on pieni (noin 25 kiloa), joten sen kuljettaminen ja säilytys katseilta suojassa on helppoa. Kerran rikastettu uraani ei katoa eikä kulu mihinkään. U-235 lähettämä vähäinen säteily koostuu alfahiukkasista, jotka eivät läpäise edes paperia. Niinpä erityistä säteilysuojausta ei tarvita. Varastomuotona voidaan käyttää metallista uraania tai esimerkiksi uraaniheksafluoridia. Säteilyä isompi ongelma on aineen myrkyllisyys, joka edellyttää huolellisuutta.

Iranin julkilausuttuna tavoitteena on Israelin tuhoaminenIran on jopa nimennyt yhden ballistisen ohjustyypin Khaybariksi. Se ei ole sattuma, vaan uskonnollis-ideologinen viesti Israelin tuhoamisesta. Sillä viitataan 600-luvun taisteluun, jossa Muhammadin sotajoukot kukistivat juutalaisen heimon. Taistelua seurasi joukkomurha, orjuutus ja alistaminen. Iskulausetta käytetään nykyään myös länsimaisissa mielenosoituksissa: Khaybar, Khaybar oi juutalaiset, Muhammadin armeija palaa!. Tämä pyrkimys on ollut keskeinen osa maan politiikkaa koko islamilaisen hallintokauden ajan. Enimmäkseen taistelut on jätetty Hamasin ja Hizbollahin kaltaisten sijaisarmeijoiden tehtäväksi. Israel on maantieteellisesti pieni, joten sen elinkelvottomaksi saattamiseen ei tarvita massiivista ydinarsenaalia. Ydinohjelman koosta voidaan päätellä, että laajempana tavoitteena on alueellinen hegemonia erityisesti suhteessa Saudi-Arabiaan ja pienempiin Persianlahden arabivaltioihin. Samaa johtopäätöstä tukee Iranin pitkäaikainen pyrkimys rakentaa sijaisarmeijoiden kuristusverkko Saudi-Arabian ympärille.

Salaiset ydinlaitokset

Iran salasi Fordon laitoksenFordon ydinlaitos paljastui vuonna 2009, kun Yhdysvallat, Ranska ja Britannia toivat sen julki julkisessa vetoomuksessa G20-kokouksen yhteydessä. Maan alle vuoreen rakennettu laitos herätti vakavaa epäluuloa, koska se oli suunniteltu kestämään hyökkäyksiä ja toimi salassa sopimusvelvoitteiden vastaisesti. rakentamisen IAEA:n tarkkailijoilta. Suuria panostuksia vaatinut hanke paljastui lännen tiedustelutoiminnan ansiosta vuonna 2009. Syrjäisessä paikassa syvälle maan alle rakennetussa laitoksessa käytettiin aluksi IR-1- sentrifugeja ja myöhemmin edistyksellisiä IR-6-sentrifugeja. Niiden avulla asekelpoisen ydinmateriaalin tuottaminen on paljon aiempaa nopeampaa ja tehokkaampaa. Niiden kompakti rakenne mahdollistaa pienet hajautetut laitokset, jotka on helpompi kätkeä valvonnalta. 

Rikastuslaitokset ovat taloudellisesti kalliita ja niillä on kova poliittinen hinta. Iranin ydintutkimuksen ja -teollisuuden kokonaishinnaksiTarkkoja kustannuksia ei ole saatavilla. Suuruusluokkaa voidaan arvioida Carnegie Endowmentin vuonna 2013 tekemän laskelman ja myöhempien paljastusten perusteella. Suorat kustannukset ylittänevät 30 miljardia ja välilliset kustannukset ja tappiot ovat satoja miljardeja. arvioitiin jo vuonna 2013 vähintään 100 miljardia dollaria, ja lukema on siitä vain kasvanut. Arvioitu summa koostuu osittain menetetyistä öljytuloista ja pakotteiden aiheuttamasta haitasta. Siviilikäyttöön liittyväksi osuudeksi voidaan lukea enintään noin 15 miljardin osuus. Pelkästään Fordon salaisen laitoksen rakentamiseen ja ylläpitoon on uhrattu ainakin satoja miljoonia, mahdollisesti jopa miljardeja dollareita. Näin mittava panostus viittaa vakaaseen pyrkimykseen hankkia joukkotuhoaseita.

Viimeinen siirto (toistaiseksi)

Epätietoisuus Iranin ydinasevalmiudesta ja aikeista sopii suurvaltapolitiikassa käytettyyn eskalaatioportaikonEskalaatioportaikko on amerikkalaisen strategistin Herman Kahnin vuonna 1965 luoma asteikko, jolla kuvataan kriisin asteittaista kiihtymistä. mukaiseen kommunikaatioon. Kylmän sodan MADMAD on sotilasstrategian ja turvallisuuspolitiikan oppi, jonka mukaan ydinasevaltiota vastaan tehty täysimittainen ydinisku johtaisi varmuudella vastaiskuun – ja näin molempien osapuolten täydelliseen tuhoutumiseen. Ajatuksena on, että kun vastaisku on varma, kukaan ei voi voittaa ydinsotaa. Tämän vuoksi rationaalinen toimija ei tee ensi-iskua.-kontekstissa kehitetyllä käsitteellä viitattiin alun perin ydinasevaltioiden väliseen signalointiin. Laajemmin ymmärrettynä sen voi ymmärtää aloitteen pitämisenä itsellä.

Ulkopuolisen näkökulmasta voi näyttää siltä, että laukausten vaihdossa on kyse pelistä, jossa pallo siirtyy vuorotellen vastapelaajan päätyyn. Syvemmällä tasolla panosten korottamisella viestitään toiselle osapuolelle ja sivustaseuraajille omista kyvykkyyksistä ja taistelutahdon lujuudesta. Eskalaation tarkoitus ei ole kostonkierteen ylläpitäminen, vaan neuvotteluaseman vahvistaminen.

Sodan koreografiassa on kyse myös tarinan kerronnasta. Tšehovin aseeksiTšehovin ase (joskus myös Tšehovin laki) on fiktiossa, kuten kirjallisuudessa tai elokuvissa käytetty tekniikka. Sen avulla esitellään näennäisesti merkityksetön asia, joka tarinan edetessä nousee juonen kannalta keskeiseen asemaan. kutsutun säännön mukaan ensimmäisessä näytöksessä seinällä roikkuneella aseella on kolmanteen näytökseen mennessä ammuttava. Jos asetta ei aiota käyttää, sitä ei pidä asettaa esille.

Pöydällä oleva ase muuttaa pelin luonnetta peruuttamattomalla tavalla. Näkyvää uhkaa ei voida ohittaa. Strateginen epäselvyys pakottaa vihollisen varautumaan pahimpaan. Iranin luoma pelote oli kaiketi tarkoitettu estämään ennakoivat iskut. Israelin ja Yhdysvaltojen historiallinen pommitus osoittaa, että ne päättivät pitää aloitteen itsellään katsomalla Iranin kortit. Geopoliittisella pelilaudalla kaikkiin siirtoihin liittyy kuitenkin epävarmuutta eikä mikään peliliike takaa pysyvää etulyöntiasemaa.