Ja miksi sillä on väliä

Törmäsin Einsteinin suuhun laitettuun sitaattiin, joka kuuluu näin: ”Tulee aika, jolloin rikkaat omistavat kaikki tiedotusvälineet. Suuren yleisön on tällöin mahdotonta muodostaa perusteltua mielipidettä”.

Faktatarkastuksen ihmemaailma

Koska sitaatti oli kiinnostava, päätin faktatarkistaa sen. Kävi ilmi, kuten usein käy, että sitaatti on parhaimmillaankin epätarkka. Tämä havainto käy esimerkiksi siitä, miten informaatiotila täyttyy puolitotuuksilla ja näennäistieteellä, kun kontekstista irrotetut lauseet ja sitaatit alkavat elää omaa elämäänsä.

Lähelle sitaattia pääsee Einsteinin sosialistiseen Monthly Review -aikauslehteen kirjoittama essee. Siinä Einstein esittää, että ”nykyoloissa tiedon pääasialliset lähteet päätyvät väistämättä yksityisten kapitalistien haltuun. Tämän vuoksi yksittäisen kansalaisen on erittäin vaikea, ellei mahdoton päätyä objektiivisiin johtopäätöksiin ja käyttää poliittisia oikeuksiaan järkevästi”.

Einsteinin looginen hairahdus

Einstein arvostelee informaation ja vallan keskittymistä harvojen käsiin. Epäloogisesti hän kuitenkin esittää ratkaisuksi sosialistista keskushallintoa eli vallan vieläkin suurempaa keskittämistä. Todettakoon Einsteinin kunniaksi, että hänellä ei ollut nykyään käytettävissä olevaa laajaa todistusaineistoa sosialismin lukuisista epäonnistumisista. Kokeellisen metodin vankkumattomana kannattajana Einstein olisi varmaankin harkinnut mielipidettään uudelleen nähtyään empiiristen kokeiden musertavan todistusvoiman.

Informaatiovalta keskittyy – totuus unohtuu

Einsteinin keskittymiseen liittyvä havainto koski Yhdysvaltoja, mutta yhtä hyvin tai jopa paremmin se soveltuu Suomeen, jossa mediavalta on erittäin keskittynyt. Meillä julkista mielipidettä ohjailee valtionmedia Yleisradio massiivisella 600 miljoonan budjetillaan yhdessä Sanoma-konsernin kanssa.

On huomionarvoista, että toisin kuin internetissä kiertävässä meemissä, Einstein ei kuvannut dystooppista tulevaisuutta, vaan omaa aikaansa esseen julkaisuvuotena 1949. Tämä panee ajattelemaan, että emme oikeastaan elä erityistä totuudenjälkeistä aikaa. Totuuden selvittäminen on ollut vaikeaa kaikkina aikoina. Uutta on vain postmodernin ajan nihilistinen arvorelativismi, jonka mukaan totuus on mielipidekysymys ja kaikki mielipiteet ovat samanarvoisia. Objektiivisen totuuden olemassaolon kieltäminen on luonut otollisen maaperän disinformaation ja propagandististen narratiivien vaikuttavuuden kasvulle.

Epätotuuden arvo ja hinta

Jos joukkoviestintä ei toteuta luotettavan ja monipuolisen informaation välitystehtävää, mikä sen tarkoitus on? Ehkä Hannah Arendt oli oikeassa esittäessään, että ajattelukyvyn riistämisessä kyse on vallankäytöstä, joka tukee valta-asetelmia sen sijaan, että haastaisi niitä. (Tämäkin Arendtin suuhun laitettu kommentti saattaa olla epätarkka 😄)