Yhteinen ja yksityinen tila
Arvotalon kokeilusta tuli yhteiskunnallinen metafora. Kun järjestys avasi oven kaaokselle, se perusti käyttöhuoneen keskelle kivijalkaa.

Rappukäytävä yhteiskunnan vertauskuvana
Helsinkiläisen kivilinnan rappukäytävään on vuosisadan ajan astuttu kuin sivistyksen kammioon. Jykevät seinät, korkeat katot ja vaimea kaiku luovat arvokkaan vaikutelman. Tämä on yhteiskunnan julkisivu – paikka, jossa kaikki näyttää olevan kunnossa.
Rappukäytävä puolestaan kuvaa siirtymää: vielä ei olla ihan kotona, mutta ei myöskään kadulla, vaan välitilassa. Portti kuvaa rajaa porvarillisen järjestyksen ja ulkomaailman sotkuisuuden välillä.
Kokeilusta käyttöhuoneeksi
Asukkaiden kulkemisen helpottamiseksi päätettiin kokeilla ulkoportin jättämistä auki. Kenties samalla otettaisiin pieni askel kohti avoimuutta.
Läheisen asuntolan moniongelmaiset kulkijat huomasivat kuitenkin nopeasti rajavalvonnan puutteen. Rappukäytävä alkoi muuttua käyttöhuoneeksi. Aluksi käyttö oli satunnaista, sitten siitä tuli tapa. Alatasanteelle ilmaantui kolme hahmoa. Yksi teki tarpeitaan nurkassa. Toinen istui lattialla kaivamassa roinaa pussukasta. Kolmas imi sätkää seinään nojaillen.
Ulkoportti ei ollut pelkkä metallinen rakenne. Se oli hiljainen sopimus siitä, että tilan sisällä vallitsevat eri säännöt kuin sen ulkopuolella. Kun portti jätettiin auki, kaaos kutsuttiin kylään. Talo ei vain helpottanut kulkua, se luopui myös oikeudestaan sanoa ei. Kun ’ei’ poistui, jäljelle jäi vain ’kyllä’:
– kyllä roinalle
– kyllä virtsaamiselle
– kyllä lialle ja hajulle
Paise kivijalassa
Rappukäytävän alatasanteelle ilmaantunut porukka oli pohjalla kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti.
Paise on kehollinen reaktio johonkin hoitamatta jääneeseen. Tulehdus kytee pitkään ennen kuin sairaus tulee näkyväksi. Käyttöhuoneen muutto porraskäytävään teki näkyväksi järjestelmän heikkoudet, rajattomuuden harhan, kulttuurisen velttouden ongelmien edessä. Portin avaaminen oli vain paikallinen repeämä, joka pakotti hetkeksi avaamaan silmät.
Portti sulkeutuu
Talo päätti lopettaa kokeilun, portti suljettiin ja se siitä. Mutta jälki jäi silti lattiaan, muistiin, tunnelmaan. Kun järjestys korvattiin hyvillä aikomuksilla ja vartija toiveajattelulla, rappu alkoi elää toisten säännöillä. Talo otti opiksi, portti on nyt kiinni, mutta kokeilu jatkuu edelleen tuolla ulkona.
Voi herttinen, kaikkea sitä onkin.
Jos juttu jäi vaivaamaan sopivasti, samaa tyyliä löytyy lisää täältä.