Uusi Kolossi

Kuin röyhkeä Kreikan pronssijätti,
joka valtavin jäsenin seisoo kahareisin,
täällä, merituulen pieksimän sataman suulla
kohoaa nainen, soihtu iskuun kohotettuna.

Sen liekki on kahlehdittu salama,
ja sen nimi on Maanpakolaisten Äitipuoli.
Sen majakkakäsi loistaa sokaisten yli maailman,
sen tyhjät silmät harovat horisontin halki,
katsomatta, näkemättä, kutsumatta.

”Pitäkää, muinaiset maat, köyhänne ja kurjanne!”
hän huutaa hiljaisin, liikkumattomin huulin.
”Antakaa kultanne, öljynne, viljanne,
ne kaikki teiltä viedään.

Toisiinsa painautuneet ihmisjoukot, vapauden janoiset,
teidän vilisevien rantojen hylkiöt –
lähettäkää heidät pois, kodittomat, myrskyn lyömät.
Minä suljen portit, lasken rautaiset salvat!”