Sekologia

Uhka ja mahdollisuus

Ensin huonot uutiset

Jobin postissa riittää sulateltavaa pitkäksi aikaa. Ikäviä uutisia on paljon, ja osa niistä on sangen huonosti sulavia.

Ainoan asuinkelpoiseksi tiedetyn planeetan elonkehä kamppailee monitahoisen kriisin kanssa. Ihminen on aina muovannut ympäristöään, mutta väestönkasvun luoma paine ja teknologia ovat antaneet ihmiselle geologiseen voimaan verrattavan kyvyn muuttaa maailmaa. Uhattuna eivät ole enää yksittäiset eläinyksilöt eivätkä edes eliölajit, vaan kokonaiset ekosysteemit.

Julkisessa mielikuvassa korostuu hiilidioksidipäästöjen määrä ja sen vaikutus ilmastoon. Se on kuitenkin taustalla jylläävän totaalisen ekokatastrofin kalpea varjo, joka vaikuttaa pikemminkin julkisuuskampanjaan sopivan laimealta tuhoa edustamaan valitulta haasteelta kuin varsinaiselta ongelmalta.

Todellisuus on kertaluokkaa karmeampi. Monissa maissa jätteet kipataan tien poskeen tai kärvennetään kytöliekillä oven pielessä ja loput jätetään tuulen ja sateen riepoteltavaksi. Tehtaista valuu käsittelemätön saastevana lähimpään jokeen. Tyhjiksi ryöstöpyydetyissä merissä on paikoin enemmän mikromuovia kuin kaloja. Luontodokumenteissa käytetään tarkasti rajattuja kuvakulmia koskemattoman luonnon illuusion ylläpitämiseksi. Tosiasiassa nisäkkäiden muodostamasta biomassasta 96 % koostuu meistä ihmisistä ja meidän kotieläimistämme.

Olemme lianneet myös oman asuinympäristömme, köyhdyttäneet maaperän ja myrkyttäneet vesistöt lääkeaineilla, hormoneilla ja muilla kemikaaleilla. Hyvinvointimme hintana on enenevässä määrin paitsi muiden lajien myös oma turvallisuutemme. Monet tuottamamme aineet ovat välittömästi toksisia. Toisilla on osittain tuntemattomia pitkäaikaisia haittoja. Ravintoketjussa rikastuvat jäämät uhkaavat myös omaa lisääntymisterveyttämme. Koko cocktailin yhteisvaikutuksia ei edes yritetä tutkia, koska se olisi ylivoimaisen vaikeaa.

Hiljaisen kevään vuoksi

Vähävetinen kevättulva pitkittyy syksyyn, hyppää sitten seuraavaan kevääseen jatkuakseen entistä ankarampana. Se vaimenee vaimenemistaan, kunnes pauhua on mahdoton olla huomaamatta. Lopulta edes somejulkkiksen kohuerosta kertovat otsikot eivät kykene peittämään korviahuumaavaa hiljaisuutta.

Edelleen ihminen katsoo silti toisaalle, tuijottaa ruutua, lasia pöydällä, toisia tyhjiä silmiä, mitä tahansa, kunhan ei tarvitsisi nähdä sitä, mikä on lakannut. Elämä on kaikonnut niin metsästä kuin ihmisen sielusta. Maa ei kanna hedelmää ja ihmisen mieli on yhtä maho kuin hänen kupeensa. Näin on jatkunut seitsemän kertaa seitsemän vuotta.

Sitten hyvät uutiset

Yksittäinen laji voi hävitä, mutta rakenne säilyy. Kaikista koskaan eläneistä eliölajeista 99,9 % on päätynyt luonnonvalinnan museoon. Siitä huolimatta lajikirjo saattoi olla ihmisen astuessa näyttämölle rikkaampi kuin koskaan ennen.

Elämä toipuu iskuista, sopeutuu ja löytää tavan jatkua. Jos valmista reittiä ei löydy, elämä raivaa tiensä läpi vaikka harmaan kiven. Pysähtyneisyys ei ole vaihtoehto – se olisi luonnotonta. Vaikka käynnissä näyttää olevan ihmisen aiheuttama joukkosukupuutto, elämä elpyy aikanaan, kuten se on tehnyt jo useita kertoja aiemmin.

Luonto ei piittaa, täyttävätkö maan pandat ja sinivalaat vai torakat ja sinilevälautat. Ainoastaan ihminen asettaa nämä arvoasteikossa erilaiseen asemaan. Vain ihminen pystyy tarkastelemaan luontoa kokonaisuutena ja kokemaan sen mittaamattoman kauneuden. Jos me tuhoutuisimme, kukaan ei jäisi kaipaamaan tätä yksinomaan meidän erikoislahjaksemme suotua esteettistä nautintoa.

Ihmislaji saattaa tietysti selvitäkin, mutta en löisi sen puolesta vetoa. Jos joku suostuisikin kuittaamaan voittosumman, sivilisaation kadottua kukaan ei kelpuuttaisi palkintorahoja maksuvälineeksi.

Jos et voi voittaa niitä, liity niihin

Vaikka tuomiopäivän pasuunaan kiivaasti jo puhkutaan, emme ilmeisesti pysty ajoissa lopettamaan lajillemme ominaista lyhytnäköistä ja tuhlailevaa käytöstä. Evoluutio on liian hidas auttaakseen lajeja reagoimaan nopeisiin muutoksiin. Kulttuurievoluutio on kertaluokkaa nopeampaa, mutta silläkin on rajansa.

Jotkut löytävät lohtua stoalaisesta asenteesta. PostDoomPost-doom, no gloom -asenne tarkoittaa tuhon hyväksymistä ilman jatkuvaa ahdistusta.-ajattelua kehittänyt Michael Dowd opetti hylkäämään yksinkertaistetun pelastussanoman, hyväksymään systeemisen kriisin väistämättömyyden ja sopeutumaan siihen. Tavoitteena on muuntaa surutyö myötätuntoiseksi toiminnaksi ja auttaa ihmisiä löytämään selkeyttä ja rauhaa.

Mutta onko peli tosiaan menetetty? Entäpä jos paniikkijarrutuksen sijaan laitettaisiinkin turbovaihde silmään? Mitä jos toivonamme onkin kierrosten lisääminen eli muutosvauhdin kiihdyttäminen? Ehkä tauti lähtee sillä, millä se tulikin. Lisää teknologiaa, lisää mutaatioita, lisää biologian rukkaamista, lisää kaikkea.

Tähän meillä on monenlaisia keinoja, joita aiemmat sukupolvet olisivat pitäneet suoranaisena noituutena – ihan ehtaa ClarkeTechiäArthur C. Clarke sanoi, että: “Riittävän edistynyttä teknologiaa ei voi erottaa taikuudesta“. siis. Geenitekniikan, robotiikan ja tekoälyn avulla voimme loihtia esiin vaikka täysin uusia elämänmuotoja. Helpompaa on kuitenkin yhdistellä olemassa olevien eliöiden perimää ja parannella niitä implanteilla.

Sen sijaan, että torjuisimme muutoksen, voisimme nähdä sen mahdollisuudet osana ratkaisua. Valitsemalla olemassa olevien lajien ja ihmisen jalostamien perintötekijöiden joukosta parhaat voimme koostaa vedenpaisumuksen arvoisia kimeerejä tervehtimään uutta aamunkoittoa.

Tätä kirjoittaessani voin jo melkein kuulla muutosvastarintaman huutokuoron kertosäkeen:

Ei GMO:ta!

Ei sekasikiöitä!

Ei FrankenFoodia!

Tunteisiin vetoava puhe hormonihirviöistä ei perustu biologiaan. Luonnossa ei ole jyrkkiä rajoja; erot kategorioiden välillä ovat liukuvia. Ihminen luo arvottavia hierarkioita – evoluution kannalta ratkaisevaa on elinkelpoisuus. Itsekäs geeni ei välitä yksilöstä eikä lajista, kunhan geeni säilyy ja leviää. Siirtogeenit ja kyberneettiset istutteet tulee nähdä neutraaleina ilmiöinä siinä missä konvergentti evoluutiokin. Ne tuottavat samanlaisia sopeumia kuin luonnonvoimat, eikä luonto tunnista eroa näiden mekanismien välillä. Hybridit ja muut välimuodot istuvat saumattomasti luontokappaleiden jättämiin aukkoihin.

Seuraavassa luvussa visioin, millaisia parannettuja elämänmuotoja voisimme saada seuraksemme, jos kehitys etenee tähän suuntaan.

Elämän riemuvoitto – Uljas uusi eläinmaailma

Tässä luvussa kerrotaan tulevaisuudesta, jossa kävi toisin kuin maailmanlopun ennustajat povasivat. Perikadon sijaan koitti ennennäkemätön elpymiskausi ja lajirunsaudensarven pulppuaminen, kun ihminen ryhtyi muovaamaan luomakuntaa kuin savea dreijassa.

Tällaisia otuksia saimme ihailtaviksi, kun ihminen loi maailman uudelleen omien mieltymystensä kuvaksi. Osaa lajeista on tutkittu tarkasti, mutta toisista on vain satunnaisia havaintoja eikä niiden elintapoja toistaiseksi tunneta hyvin. Tutkittavaa siis riittää varsinkin siitä syystä, että lajien erikoistuminen ja eriytyminen on edelleen käynnissä.

Oi ihmettä!
Kuinka monta uljasta olentoa täällä onkaan!
Kuinka kaunis on ihminen! Oi uljas uusi maailma,
jossa on tuollaista kansaa!

Aloitetaan merestä, koska se on elämän kehto ja juuri siellä tapahtuvat muutokset ovat elämän säilymisen kannalta keskeisimpiä. Myrskytuulten voimistuminen toi Itämerelle suolapulsseja, jotka paransivat syvänteiden hapekkuutta. Ilmaston lämpeneminen muutti radikaalisti Itämeren vuosikiertoa. Tämä loi otolliset olosuhteet monille siirtogeenisille eläimille.

Kookospalmussa yhdistyvät sekä lämmön että suolansieto. Näitä ominaisuuksia hyödynnettiin useiden merilajien elinkelpoisuuden parantamisessa.

Kookospalmuikku

Pohjanmerellä Golf-virran pysähtyminen jäähdytti vedet. Onnekkaan yhteensattuman kautta alkunsa saanut osterivinokassilohi hyötyi tästä, kun sen kilpailijat eivät pystyneet lisääntymään.

Osterivinokassilohi sopii sekä sieni- että kalaruokiin.

Yksi suurimmista onnistumisista oli laskeumade, jota voi pitää insinööritaidon ja tuotekehityksen huipentumana. Se käyttää säteilyenergiaa ravintonaan. Tämän ansiosta ydinlaskeuman radioaktiiviset isotoopit ovat päätyneet pysyväksi osaksi ravintoketjua.

Laskeumade

Joidenkin maaeläinten kuten naalihybridien lajikirjo kasvoi räjähdysmäisesti. Vaikka ilmaston lämpeneminen hävitti napaketun luontaisen elinympäristön, paradoksaalisesti sen lukuisat kimeerimuodot levisivät kaikille mantereille.

Ehkä naalit pärjäsivät ketulle ominaisen viekkautensa ansiosta. Kyse saattoi olla myös puhtaasta sattumasta. Evoluutio suosii rohkeaa ja mukautuvaa, mutta arpaonnellakin on merkitystä. Joskus aivan mitätön kilpailuetu voi johtaa valtaviin eroihin menestyksessä. Äärimmillään voittaja vie koko potin. Ratkaiseva tekijä saattoi olla niinkin mitätön seikka kuin äänneasun mahdollistama varaslähtö.

Rationaali

Emotionaali

Bakkanaali

Banaali (eli mambanaali)

Urinaali

Punajuurinaali esiintyy myös monissa muissa väreissä. Erot varianttien välillä ovat pinnallisia.

Uusia ekonomisia lokeroita

Suuren Nollauksen jälkeinen maailma tarvitsi uusia ideoita ja rohkeita kokeiluja. Nokkelimmat eivät pelkästään pärjänneet, vaan menestyivät ja kukoistivat. Konsultit ja rakentajat tunnetusti elävät muutoksesta.

Post-apokalyptisessa maailmassa tärkein hyve oli sisu. Härmästä sitä löytyi suurina kerrostumina. Suomalaiselle ydintalviosaamiselle avautui markkinarako.

Ydinosaamisen toinen taidonnäyte on edellä esitelty säteilyä ravintonaan käyttävä laskeumade. Siitä tuli odotettuakin suurempi onnistuminen. Sen seurauksena ongelmaksi on muodostumassa vesistöjen puhdistuminen radioaktiivisista aineista. Joillain alueilla ravinnon niukkeneminen uhkaa jo laskeumadekantoja.

Ideariihessä tämä kääntyi voitoksi, jolla lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla (palataan kärpäsiin hetken kuluttua). Merenpinnan kohoamisen seurauksena Eurajoella sijaitseva ydinmateriaalin loppusijoituspaikaksi tarkoitettu Sopivan Onkalo täyttyi merivedellä. Kiertotaloudessa ei tietenkään puhuta jätteestä vaan raaka-aineesta. Käynnissä onkin jo pilottihanke, jossa käytettyjä polttoainesauvoja kuljetetaan tarkasti valittuihin vesistöihin laskeumadekannan elvyttämiseksi.

Hankkeella on ilmeisiä synergiaetuja muiden projektien kanssa. Valoisampi Huominen™ kerää tietoa Sopiva-tuotteiden pitkäaikaisvaikutuksista. Alustavien analyysien perusteella epigeneettisissä vaikutusmekanismeissa on suurta potentiaalia, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi Ihminen 2.0 beta-version lanseerauksessa.

Bioreaktorien yhteydessä sijaitsevien virkistysalueiden käyttäjätietoja voidaan käyttää myös kohdennetussa jälkimarkkinoinnissa. Esimerkiksi kuvan rannalla käyvät perheet saavat syötteeseensä hyvinvointisegmentin tarjoamiin tuotteisiin liittyviä tiedotteita ja laboratoriotutkimusten kampanjaetuja.

Palataan vielä niihin kärpäsiin. Alkuperäiset kärpäset kuolivat sukupuuttoon muiden hyönteisten mukana. Tuholaisten katoaminen heikensi torjunta-aineiden menekkiä, mutta loi merkittäviä kasvunäkymiä kyberneettisten hyönteisten valmistajille. Niitä käytetään laajalti viljelykasvien pölyttäjinä ja viranomaistehtävissä. Suomalainen tukiasema- ja parviälylaitteiden valmistamiseen erikoistunut startup-yritys Mokia on onnistunut saamaan alalla määräävän markkina-aseman.