
Vanhan kansan sanonnat ovat paitsi kurkistusikkuna menneisyyden elämäntapaan, myös ehtymätön viisauden lähde ja sanallisen iloittelun innoittaja. Kokosin tähän muutamia kestosuosikkeja. Yritin myös jäljittää sanontojen alkuperän. Jos lukijoilla on parempaa tietoa, pyydän kertomaan siitä kommenteissa.
Aloitetaan vanhasta töölöläisestä sananlaskusta, joka varoittaa liiallisen uteliaisuuden seurauksista. Legendaarisen viisauden ensimmäinen kirjallinen esiintymä osuu viime viikonloppuun, joten se on yksi kokoelman tuoreimmista.
Joka liikaa tonkii,
se ongelmia onkii
Pukeutumisohje sai alkunsa vilakkana toukokuisena päivänä, kun kirjan lukeminen puistossa osoittautui yllättävän epämukavaksi.
Parempi pää pipossa
kuin kylmetys otsalla
Myös seuraavan, itsehillintää ja säännöllisiä elämäntapoja korostavan viisauden alkuperä tunnetaan tarkasti. Jäljet johtavat sylttytehtaalle ja hyvin lähelle tämän jutun kirjoittamishetkeä.
Aamun kurkku, illan terttu
Se tapa vartalon pitää
Aamun herkku, illan torttu
Se tapa vartalon hävittää
Turhanpäiväisen hötkyilyn turmiollisuudesta muistuttava elämänohje on vielä perinteisempi kuin useimmat tähän koosteeseen valitut. Se näki päivänvalon jo 90-luvun taitteessa. Suomi ei aina taivu vieraille kielille, mutta neuvon tiedetään kääntyneen ainakin englanniksi. Sanonta paljastaa jotain olennaista ajattelustamme. Jos vaihtaisimme näkökulman madosta lintuun, sanonta saisi aivan erilaisen tulkinnan.
Varhaisen madon nappaa lintu
An early worm gets caught by the bird
Suomalaisten erityinen luontosuhde ja eläintuntemus näkyvät monissa sanonnoissa. Näiden syventämisestä on selvästi kyse tässä arvuuttelussa, joka kohdistui koloon pujahtaneisiin vipeltäjiin.
Ei tipu eikä hiiri se
Mitä mahtoi olla ne
Omakuvan ja minäkuvan epäsuhdan aiheuttamaan hölmistymiseen liittyvä sanonta puolestaan on vallitsevan käsityksen mukaan käännöslaina. Ensimmäinen suomenkielinen havainto on jo viime joulun tienoilta.
Outoa olla
saman ikäinen
kuin vanhat ihmiset
Ikäpolviin liitty tämäkin sanonta, joka putkahti päähän äskeisellä lenkillä. Se puhuttelee henkilö- ja ajankohtaisuudellaan.
Kohtapa polvi paranee,
niin juoksukoulu lupailee
Viimeinen esiteltävä sananparsi liittyy IKEA-kaapin pystyttämiseen ja siihen, kuka sen kaapin paikan määrää. Tämä olisi voinut ilmestyä teekkarien vappujulkaisussa 80-luvulla, mutta ehkä selitys on urbaani legenda. Eihän Suomessa silloin edes ollut IKEA-myymälöitä.
Alku aina hankalaa,
mutta lopultakin se seisoo
Kerta kiellon päälle, koska tämä tuli juuri mieleen lopetukseen sopivana aasinsiltana. Vanhat viisaat sanat elävät yhteisenä perintönämme. Ne tuntuvat ikuisilta, mutta silti jokainen niistä oli kerran pelkkä pilke oivaltajansa silmäkulmassa.
Pisinkin parsi alkaa
ensimmäisestä ompeleesta
Laita hyvä kiertämään ja jaa omat viisautesi kommenteissa.
Lentäviin lauseisiin on helppo uskoa, kun on itse keksinyt ja koonnut ne.
Sananlaskut voivat syntyä sukkana, mutta joskus tarvitaan parsimista.
Salaovi sanailoittelun aarrekammioon.
Oikein hyviä. Tuohon yhteen saisi mukavasti alkusoinnun:
”Parempi pää pipossa
kuin kylmetys otsalla”
=>
”Parempi pää pivossa
kuin pakkanen otsalla”
Oivaltavaa ja oivallista. Jään puntaroimaan, kumpi on olennaisempaa: sanan alun vai lopun säilyttäminen. Näinkin voisi muotoilla:
Parempi pää pipossa
kuin kylmeneminen otsalla.