Viekas tanuki ja nokkela jänis
Olipa kerran ukko ja akka. Ukko lähti vuorelle keräämään risuja, akka taas meni joelle pesemään pyykkiä.
— Mene vain, mutta tule ehjänä takaisin, sanoi akka ukolle.
Ukko keräsi vuorella paljon risuja. Silloin paikalle tuli tanukiKirjaimellisesti supikoira. Japanilaisissa taruissa muodonmuuttaja ja keppostelija., joka sanoi:
— Ukko hyvä, annapa minun auttaa.
Ukko ilahtui kovasti.
— No tämäpä ystävällistä.
Sitten ukko ja tanuki ryhtyivät keräämään risuja yhdessä. Mutta kuinka ollakaan, tanuki vain teeskenteli työntekoa. Kaiken kukkuraksi se tunki reppuun hiekkaa, jotta se kävisi koko ajan painavammaksi.
Kun risut oli kerätty, tanuki pani ukon kantamaan taakkaa. Itse se seurasi perässä ukon selän takana ja sytytti repun pohjasta palamaan. Kohta kuului kummallista ritinää.
— Mikähän ääni tuo mahtaa olla? kysyi ukko.
— Se kantautuu RitinävuoreltaTarinan tapahtumapaikan (Kachikachiyama) suomennos, tanuki vastasi.
Risut syttyivät tuleen ja reppu leimahti liekkeihin. Kun ukkoa alkoi kuumottaa, tanuki pinkaisi pakoon.
Ukko paloi pahasti ja pääsi hädin tuskin palaamaan kotiin. Akka kauhistui ukon tilaa ja levitti tämän iholle hoitavaa voidetta. Kun jänis kuuli tapahtuneesta, se päätti antaa tanukille opetuksen.
Seuraavana päivänä jänis saapui kantaen polttopuita selässään.
— Tanuki hyvä, lähdetäänkö hakemaan lisää polttopuita? se maanitteli.
Kaksikko lähti vuorille keräämään polttopuita. Jänis kätki vaivihkaa teräviä keppejä kuorman keskelle ja laittoi tanukin kantamaan reppua.
Kun tanuki käveli vuoripolkua, sen selkää alkoi pistellä kipeästi.
— Mikä hätänä? jänis kysyi.
— Selkään sattuu niin vietävästi, etten kestä, tanuki vastasi.
Silloin jänis sanoi:
— Minäpä annan sinulle oikein kunnon lääkettä.
Se sekoitti pippurista ja pihkasta tahnan, lämmitti seoksen tulessa ja hieroi sitä tanukin selkään.
— Auu, poppaa, poppaa, tanuki huusi ja purskahti itkuun.
Oho, lämmitinköhän vähän liikaa? jänis sanoi viattoman näköisenä.
Seuraavaksi jänis houkutteli tanukin veneretkelle:
— Lähdetään yhdessä vesille huvittelemaan.
Kaksikko suuntasi merelle. Rannalla ne kyhäsivät pikaisesti purren savesta ja nousivat kyytiin. Kun ne pääsivät keskelle lahtea, savi alkoi pehmetä ja vene upota. Molemmat päätyivät veden varaan, mutta jänispä oli suorittanut uimamaisterin tutkinnon ja kauhoi kepeästi turvaan. Kaiken varalta se oli myös asianmukaisesti varustautunut keisarillisen meripelastusseuran hyväksymillä kelluntaliiveillä. Uimataidoton tanuki sen sijaan painui pinnan alle, eikä sitä ole sen koommin nähty.
Japanilainen Kachikachiyama eli “Ritinävuori” kertoo viekkaasta tanukista ja nokkelasta jäniksestä. Tanuki tarkoittaa kirjaimellisesti supikoiraa. Etenkin vanhoissa englanninkielisissä teksteissä se on usein käännetty mäyräksi. Japanilaisessa kansantarustossa tanuki on muodonmuuttaja ja keppostelija. Sen luonne voi vaihdella pyhimysmäisestä häijyläiseen kuten tässä tarinassa. Suomalaisessa tarustossa sen veijarimaista oveluutta voisi verrata Repolaiseen
Japaninkielessä on paljon onomatopoeettisia sanoja. Kachikachi on juuri tällainen sana, joka mukailee kuvailemansa asian ääntä. Se tarkoittaa palaessa syntyvää ritinää. Kachikachiyama-niminen vuori on oikeasti olemassa. Se sijaitse Yamanashissa lähellä Kawaguchi-järveä. Siellä kulkee sadun mukaan nimetty köysirata, jolla voi nousta ihailemaan ylhäältä näkyvää Fuji-vuorta. Nimessä sekoittuu fakta ja fiktio. Vuoren kerrotaan saaneen nimensä, koska perimätiedon mukaan sadun tapahtumat sijoittuivat sen alueelle.
Suomalaiselle lukijalle vieraankuuloinen villijamssi ja metallijauhe on tässä vaihdettu pippuriin ja pihkaan. Niistä välittyy kuuman ja polttavan seoksen tunne.
Tarinassa yhdistyvät huumori, oikeudentunto ja kansanomainen käsitys karman kaltaisesta kohtalosta, jossa paha saa palkkansa. Tästäkin tarinasta on lukemattomia muunnelmia. Joissain vanhoissa versioissa tanuki surmaa akan ja valmistaa tästä ruokaa, jonka se syöttää ukolle.