Ihmesyntynyt persikkapoika rauhantekijänä
Olipa kerran ukko ja akka. Eräänä päivänä akka oli joella pyykkäämässä, kun hän näki suuren persikan kelluvan virrassa. Persikka keinui ja pyöri veden varassa ja päätyi rantaan.
Akka nosti persikan vedestä ja vei sen kotiin.
Kun he ukon kanssa kuorivat hedelmän syödäkseen sen, tapahtui ihme. Akasta kuoriutui hehkeä nuori neito. Myös ukko popsi persikkaa, nuortui ja salskeaksi urhoksi suortui. Pian tämän jälkeen parille syntyi suloinen poikavauva. Koska syntymä oli persikan ansiota, he antoivat pojalle nimeksi MomotarōMomo tarkoittaa persikkaa. Tarō on japanilainen pojannimi. – Persikkapoika.
Momotarō vietti onnellisen lapsuuden ja hänestä sukeutui vanttera ja hyväluontoinen nuorukainen. Hän oli kylällä pidetty ja hänellä oli myös vahva oikeudentaju. Eräänä päivänä kylän väki vaikeroi:
– OnisaareltaOni on japanilaisten tarujen sarvipäinen demoni tulleet (dem)onit ryöstivät kylän aarteet ja sieppasivat lapset.
Momotarō kuuli heidän sanansa, ja sydän vihloen lupasi:
– Käyn hakemassa kaikki takaisin.
Momotarō pyysi akkaa tekemään matkaevääksi hirssikakkuja ja ripusti ne vyölleen. Hän suuntasi yksin kohti Onisaarta.
Pian häntä vastaan tuli koira.
– Minne matka? se kysyi.
– Onisaarelle kyläläisiä auttamaan.
Koira liikuttui Momotarōn vilpittömyydestä ja sanoi:
– Lyöttäydyn matkaasi.
Seuraavaksi paikalle lehahti fasaani, joka kysyi:
– Minne matka?
– Onisaarelle kyläläisiä auttamaan.
Fasaani liikuttui Momotarōn vilpittömyydestä ja sanoi:
– Minäkin haluan auttaa.
Lopulta vuorilta laskeutui apina, joka sekin liittyi joukon jatkoksi. Momotarō, koira, apina ja fasaani jatkoivat matkaa sopuisana seurueena. He ylittivät meren ja pääsivät lopulta Onisaarelle.
Saarella kohosi onien asuttama jykevä kivilinna. Linnan portti avautui ja esiin astui onien päällikkö.
– Mitä asiaa teillä on saarelle? oni tivasi totisella äänellä.
– Pyydän palauttamaan viemänne aarteet ja ihmiset, Momotarō vastasi lempeästi.
Oni-pomo oli hetken hiljaa ennen kuin tokaisi:
– Sanasi koskettavat sydäntäni. Mekin haluamme elää rauhassa.
Niinpä onit palauttivat aarteet ja vapauttivat siepatut kyläläiset.
Momotarō eläinystävineen jätti Onisaaren.
Seurue palasi kylään aarteiden ja vapautettujen ihmisten kanssa. Kyläläiset riemuitsivat ilosta itkien. Ja siitä päivästä pitäen kylässä on vallinnut pitkä rauha leppoisten päivien seuratessa toisiaan.
Käännös perustuu Masao Kusuyaman 1920-luvun alussa julkaisemaan versioon tarinasta.
Momo tarkoittaa persikkaa. Tarō on yleinen pojan nimi, joka tarkoittaa esikoispoikaa. Latinanalaisilla aakkosilla nimi kirjoitetaan vakiintuneen käytännön mukaan Tarō. Suomeksi on usein käytetty myös muotoa Taroo, mikä onkin luontevaa, koska se vastaa ääntämystä.
Oni on japanilaisten tarujen sarvipäinen demoni, usein pahantahtoinen joskus myös koominen. Sanojen yhtäläisyydet ovat joko puhdasta sattumaa tai tulosta ihmisten ammoisista yhteyksistä, mene ja tiedä.
Nimenä Onisaari toimii kuin Noitavuori. Se on pahisten pesä, ilkeyksien tyyssija. Tässä tarinaversiossa oneja ei kuitenkaan käsitellä pelkkinä nujerrettavina hirviöinä, kuten joissakin myöhemmissä latistetuissa versioissa.
Kuvitukseen valittu uskollinen shiba-inu ei esittelyjä kaipaa. Apina symboloi usein älykkyyttä, nokkeluutta ja joskus ilkikurisuutta. Japanilaisessa perinteessä se on myös suojelija, joka karkottaa pahoja henkiä. Fasaani on Japanin kansallislintu ja se toimii usein rohkeuden, ylpeyden ja uteliaisuuden symbolina.
Toisin kuin tutummissa sadun versioissa, momotarō ei tässä synny persikasta. Sen sijaan persikka esiintyy uudistavan ja elvyttävän luonnon vertauskuvana, kehon ja mielen elvyttävänä voimana. Tämä viittaa Japanin perinteiseen shintolaisuuteen, jossa sekä elävillä että elottomilla asioilla katsotaan olevan niille ominainen henki.
Momotaroo ei lähde soitellen sotaan kurmuuttaakseen ja nöyryyttääkseen oneja. Hän palauttaa yhteisön tasapainon. Hän ei ole näyttäydy klassisena soturityyppinä, vaan toimii kuin Theodore Roosevelt: puhuu pehmeästi ja kantaa isoa keppiä. Lopulta keppiä ei tarvitse edes käyttää. Pelkällä puheella voi päästä pitkälle niin saduissa kuin tosielämässäkin