Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä
Olipa kerran kylä ja kylässä Patti-Matti. Nimi juontui hänen kasvoissaan olevasta isosta patista. Patti-Matti oli luonteeltaan iloinen ja hyväntahtoinen. Muut kyläläiset pitivät häntä mukavana miehenä.
Eräänä iltana Patti-Matti lähti vuorelle keräämään polttopuita. Sää muuttui nopeasti, ja Patti-Matti joutui hakemaan suojaa suuren puun alta. Silloin jostain kantautui huilun ja rummun soittoa. Ihmeissään ukko katsoi äänen suuntaan ja näki oni-joukon viettämässä juominkeja. OnitOni on japanilaisten tarinoiden sarvipäinen demoni tai peikko lauloivat ja tanssivat hilpeinä. Onien iloisuus tarttui ukkoon ja sen kummempia miettimättä hän liittyi onien karkeloihin.
Onit riemastuivat ukon tanssista.
– Eipä olla ennen näin hupaisaa heppua nähty. Tulethan taas huomenna!
Tämän sanottuaan onit poistivat ukon kasvoissa olleen patin. Koska ukon poski oli nyt sileä kuin rantakivi, onit antoivat hänelle uudeksi nimeksi Simo Siloposki. Patista eroon päässyt Simo palasi kotiin kevein kasvoin ja kevein mielin.
Naapuritalossa asuvalla Paakku-Paavolla oli niin ikään patti naamassa. Kun hän kuuli tapahtuneesta, hänkin halusi päästä eroon rumasta patista. Toisin kuin hilpeä ukko, Paakku-Paavo tunnettiin häijynä ja kärttyisänä miehenä. Niinpä ihmiset karttoivat häntä.
Seuraavana iltana Paakku-Paavo lähti vuorelle ja harhaili sateessa onien kokoontumispaikalle. Paakku-Paavo yritti väkisin tuppautua onien tanssiin, mutta hänen liikkeensä olivat kömpelöitä ja vailla aitoa iloa.
Onit julmistuivat ja karjuivat:
– Tämäpä vasta tylsä tapaus!
Nauraen ne lätkäisivät Paakku-Paavon pärstään toisenkin patin. Sen samaisen, jonka olivat edellisenä iltana poistaneet Patti-Matilta. Uudeksi nimekseen mies sai Möhkö-Mikko. Pahansuopana tunnettua Möhkö-Mikkoa välteltiin kylällä entistä enemmän. Isot patit painoivat Möhkö-Mikon kasvoja ja mieltä.
Hän alkoi miettiä elämäänsä ja päätti parantaa tapansa. Vähitellen Möhkö-Mikon sosiaaliset taidot kehittyivät. Huomattuaan Möhkö-Mikossa tapahtuneen muutoksen kyläläiset hyväksyivät hänet eivätkä enää kaihtaneet hänen rujoa ulkomuotoaan.
Suomennos perustuu vanhaan japanilaiseen kansansatuun, jonka lukuisat variaatiot on tallennettu satukokoelmiin, kuten Nihon Mukashibanashi Taisei (日本昔話大成). Tämä versio sisältää sadun tunnetuimmat ainekset uudelleenkerrottuna ja omilla mausteilla höystettynä.
Kansansaduissakaan fyysiset puutteet (kuten patti) eivät välttämättä korreloi luonteenpiirteiden kanssa. Patti-Matti on ulkonäköhaasteista huolimatta hyväsydäminen ja pidetty.
Onit (鬼) ovat japanilaisissa taruissa sarvipäisiä demoneja. Usein ne ovat julmia, mutta toisinaan ilkikurisia peikkoja, joskus jopa myötämielisiä taruolentoja. Tässä tarinassa onit ovat lähinnä lapsekkaita pilailijoita.
Juomingit (酒盛り, sakamori): Japanilaisessa kulttuurissa sake (riisiviini) liittyy usein myös henkien ja jumalten juhlamenoihin.
Nimenmuutos symboloi taakasta vapautumista, uutta identiteettiä ja alkua elämässä.
Tarinan opetuksia ovat: