Tänään ajatuksenkulkuneuvo johdatti muistelemaan kouluaikoja ja nuoruutta.
Nätisti sanottuna minulla taisi olla menestysviivettä. Äidinkielen haparoinnin takia olin jäädä sanaluokalle. Vielä aikuisenakin kummastelen yhdyssanoja. Koulussa riitti onneksi sanakirjamerkitysten haparoiva hallitseminen.
Opin, että kielikorvasieni on syötävä, mutta en mitään sen ruokavaliosta ja elintavoista.
Alkulukulasit on näppärä apuväline, mutta mistä sellaisia saa?
Anturilaskin on monine sensoreineen kätevä laite.
Kielet tuottivat vaikeuksia, mutta Freudin kehityspsykologiasta osaan vieläkin peruskäsitteet.
Moraalivaiheessa ajattelin asioista mustavalkoisesti.
Bakkanaalivaiheen muisteleminen on hieman piinallista. Oi aikoja, oi tapoja!
Falliseen vaiheeseen tultaessa haaveilin sankarillisista teoista ja paisuttelin merkitystäni.
Haa, urotekopenis pelastaa! Hän on kaikkien lemmenjanoisten sankari!
Uneksimista saattoi seurata aamuseisokki.
Inttiajoilta jäi mieleen aamukampasimpukka, jolla oli vähän päiviä.
Osa harjoituksista taisi olla silkkaa simputusta. Typerimpiä oli pussijuoksuhaudankaivuu.
Kyynisyys luikerteli kuvaan myöhemmin.
Opetin lapset ajamaankin, kun en voinut kaikkialle kyysätä.
Jos pidit sanailoittelusta, hauskuutta löytyy enemmänkin. Salaovi sanaleikkien aarrekammioon löytyy linkin takaa.
