Läskit liikkeelle
Tämä kirjoitus sai alkunsa hälyttävästi kasvavasta ongelmasta, nimittäin vatsakummusta. Ensin huomasin sen, kun joogatessa oli vaikea päästä Halasanaan eli aura-asentoon. Maha harasi ikävästi vastaan. Viimeinen niitti tuli kesäjuhlilla, kun housut tuntuivat puristavan vyötäröä. Vähitellen kypsyi ajatus painon pudottamisesta. Asetin tavoitteeksi maltillisen kuuden kilon vähennyksen.
Laihduttaminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista. Energialla ja massalla on kohtalonyhteys. Jos syö enemmän kuin kuluttaa, paino nousee. Jos taas kuluttaa enemmän kuin syö, paino putoaa. On olemassa joitain poikkeuksia, jotka liittyvät nesteen kertymiseen. Sen sijaan isojen luiden, geenien ja Jupiterin kuiden asennon vaikutuksen kaltaiset seliseli-uskomukset on parasta unohtaa.
Ihmisen kroppa on uskomattoman energiapihi kulkupeli. Korvapuustipellillisellä voin juosta 34 kilometriä. Geenimme eivät silti ole sukupolvessa muuttuneet energian häviämättömyyden lain kumoaviksi.
Koska en halunnut tehdä urakasta itselleni liian vaikeaa, päätin tyytyä vain kahteen muutokseen. Jätin ruokavaliosta pois pullan ja jäätelön kaltaiset herkut. Lisäsin myös liikunnan määrää siten, että joka päivään sisältyy joko lihaskuntoa tai kestävyyskuntoa kohentavaa harjoittelua. Näillä saisin aikaiseksi noin 600 kilokalorin päivittäisen energiavajeen. Arvioin tämän riittävän 0,5–1 kilon viikkotahtiin painonpudotuksessa.
Kovin nopeassa laihtumisessa on haittapuolia. Yksi niistä on lihasmassan hupeneminen. Tämä liittyy evoluutiohistoriaamme, jossa ravinnonsaanti on ollut epävarmaa. Kun ruokaa on ollut runsaasti saatavilla, olemme ahmineet ja ylijäämä on kertynyt varastorasvaksi. Niukkoina aikoina elimistö siirtyy säästöliekille, jolloin kulutus vähenee. Elimistö luopuu rasvasta vasta viimeisenä keinona. Lisääntynyt rasitus viestii keholle, että proteiinista täytyy pitää kiinni. Niinpä liikunnan lisääminen paitsi lisää kulutusta, ehkäisee myös lihaskatoa.
Ensimmäisen viikon jälkeen olin yllättynyt, kun vaaka näytti peräti 1,5 kiloa vähemmän. Tämä ylitti terveenä pitämäni vauhdin. Paneutumalla aiheeseen löysin vastaukseksi maksan ja lihasten glykogeenivarastojen tyhjentymisen. Niihin sitoutunut neste oli todennäköisin selitys, joten ei syytä huoleen. Seuraavina viikkoina laskutahti pysyttelikin noin kilossa. Alkoi lupaavasti näyttää siltä, että pääsisin bikinikuntoon ennen kesän loppua.
Pieni näläntunne tuli tutuksi kaveriksi. Kun sitä tarkkailee maltilla, huomaa että se ei ole varsinaisesti epämukava vierailija. Suklaanhimon yllättäessä pysähdyin hetkeksi makeishyllyn viereen. Mietin, haluanko oikeasti makupalaa vai onko se vain hetken mielijohde pitkästymisen lievittämiseksi. Totesin joka kerta, ettei karkkikadun antimiin liity samanlaista taikaa kuin lapsena. Niiden haluaminen on ehdollistunut automaatio.
Nyt kuuden viikon jälkeen tavoite on saavutettu nopeammin kuin uskalsin odottaa. Varpaat taipuvat sulavasti pään yli lattiaan ilman tarvetta kutsua paikalle pelastuslaitoksen vinssiä. Ainut ongelma on, että vanhat housut pysyvät ylhäällä enää vain sillä tahdonvoimalla, joka vapautui dieetin päättymisestä.
Tämä onnistui ilman ozempicia, detox-kuuria, ketoosirumbaa, paasto-appia. En kertaakaan juonut naattimehua. Olin itselleni lempeä enkä murehtinut yksittäisiä hairahduksia. Jätin ne nopeasti taakseni ja jatkoin ohjelman toteuttamista. En edes repostellut tuntemuksiani viikoittain sosiaalisessa mediassa. Pieni energiavaje ja perusliikunta riittivät, vaikka se kuulostaakin tylsemmältä kuin lupaus rasvanpolttojuomasta, joka nollaa lapsuuden traumat ja neutraloi raskasmetallit.
Jos olosi on turhan tukeva, tämä tarina olkoon sinua tukeva.
Samantyyppisiä harjoituksia myös Sveitsin alppimaisemissa. Alkuun kokeilin kalorit/proteeinit/rasvat/ym laskevia sovelluksia, mutta niiden käyttö puuduttaa pian. Käyttöliittymä on 2010-lukua: valikoita, listoja, pläräämistä, naputtelua… Toki uusimmissa myös kuvakaappauksia.
Myöhemmin päädyin uuden universaalin käyttöliittymän (ChatGPT) käyttäjäksi. Sille kun voi listata vapaamuotoisesti esim proteiinitavoitteet, kertoa mitä jääkaapissa sattuu tällä hetkellä olemaan, miten aktiivinen on päivän aikana jne. AI ehdottaa näiden pohjalta tasapainoisen päiväsuunnitelman. Ja vaikka toteutuma olisikin lopulta vähän muuta, niin se korjaa päivän yhteenvedot nätisti ja jaksaa löytää positiivista jokaisesta päivästä.
Sovelluksista voi oikein käytettynä olla apua. Sykemittari esimerkiksi auttaa tottumatonta olemaan juoksematta itseään läkähdyksiin. Ruutujen äärellä tulee muutenkin vietettyä aikaa, joten jätän mittaamiset ja ruokavalio-optimoinnit tekemättä.
Olen aiemmin sanonut, ettei kukaan jaksa liikkua niin paljon, että laihtuisi. Tämä osoittautui osittain vääräksi. Silti ruumiin kokoon voi vaikuttaa lähinnä jääkaapilla ja sen rakenteeseen salilla. Terveyteen tarvitaan sekä tasapainoista ruokavaliota että fyysistä rasitusta.
Joskus laihtumisen avaimeksi esitetään itsekuria. Mielestäni käsitys perustuu virheellisiin oletuksiin ihmisen psykologiasta. Meillä on lopulta varsin vähän tahdonvoimaa.
Itsekuria penäävä kuvittelee, että itsensä voisi pakottaa tekemään asioita. Ihmisen mieli ei ole monoliitti. Se koostuu monista, keskenään ristiriitaisista pyrkimyksistä. Tietoista mieltä voi verrata heiveröiseen ratsastajaan, joka yrittää ohjastaa vahvaa villihevosta. On selvää, että eläin ei helposti taivu pakottamiseen. Kärsivällisyydellä sen voi silti saada hallintaansa.
Kyse on haluamisesta. Jos ei oikeasti halua muutosta, tavoitetta on hyvin vaikea saavuttaa. Tämä pätee niin terveisiin elämäntapoihin kuin muihinkin päämääriin.