Katso ihmistä

Ihmisyys

Mikä on ihminen? Esitin tämän kysymyksen somessa saamatta ensimmäistäkään vastausta. Jäin miettimään, mistä hiljaisuus voisi johtua. Eikö seikkaa pidetä ajattelemisen arvoisena vai onko vastaamattomuuteen jokin muu syy? Voisiko selitys olla, että ilmiselvältä tuntuvan asian taakse kätkeytyykin visainen pähkinä?

Sana ihminen tarkoittaa ainakin kahta asiaa, nimittäin yksittäistä ihmistä ja ihmiskuntaa. Sillä tuntuu olevan syvällisempikin merkitys, jokin ihmisluontoon liittyvä ominaisuus, joka on meille tunnusomaista. Yritetään ottaa siitä selvää.

Varhaisin ihmisen kuvaus on kaiketi perustunut välittömään kokemukseen itsestä suhteessa ympäristöön. Tähän on helppo samaistua, kun on syntynyt ja kasvanut ihmiseksi. Uskonnot ilmentävät systemaattisempaa pyrkimystä ihmisen määrittämiseksi. Ihmistä on luonnehdittu jumalan kuvaksi ja puutarhaa kaitsemaan ja hallitsemaan asetetuksi luomakunnan kruunuksi. Luomiskertomuksen tarjoama kuvaus ilmentää enemmän ihmislajin tehtävää ja asemaa maailmassa kuin ihmisyksilöä.

Rationaalisena itseään pitävä yhteiskunta ei nykyään muutenkaan perusta ihmisyyttä ensisijaisesti teologisiin argumentteihin. Ihmisyyttä on yritetty määrittää monilla muillakin tavoilla, joita käsitellään seuraavissa luvuissa. Tulemme huomaamaan, että kullakin näkökulmalla on rajoitteensa.

Homo sapiens

Sanakirja kertoo, että ihminen on ihmislajin yksilö. Eräs ystävä esitti, että kuulumme nilviäisten pääjaksoon ja pehmeäpäisten lahkoonSelkärangattomat – Alkulimaiset – Nilviäiset – Herkkähipiäiset – Pehmeäpäiset – Kädetön - Surkimus - Maximus, mutta vakiintunut luokittelu sijoittaa meidät kädellisiinSelkäjänteiset – Nisäkkäät – Kädelliset – Apinat – Isot Ihmisapinat – Homo - Sapiens. Sanakirjamääritelmä kuulostaa täsmälliseltä, mutta se on oikeastaan tautologiaIlmaus, joka toistaa saman asian eri sanoin ilman lisäarvoa.. Se viittaa itseensä ja palauttaa etsijän lähtöpisteeseen, mutta siihen sisältyy kuitenkin olennainen vinkki. Ihminen on biologinen olento, jolla on lajien taksonomisessa järjestelmässäLuokittelujärjestelmä, jossa lajit järjestetään hierarkkisiin ryhmiin niiden sukulaisuuden perusteella. Pääportaita ovat kunta, pääjakso, luokka, lahko, heimo, suku ja laji. määritetty sijainti elämän puussa. Tarkastellaanpa siis tätä paikkaa.

Lajimme on ihmissuvun ainut jäljellä oleva edustaja. Enää ei ole eri ihmislajeja, jotka pakottaisivat meidät vertaamaan itseämme toisenlaisiin ihmisiin. Näin vähäinen diversiteetti on historiallisesti poikkeuksellinen tilanne. Lähimmät verrokit ovat kanssamme samaan isojen ihmisapinoiden heimoonNykyihminen kuuluu ihmisten (homo) sukuun, joka puolestaan lukeutuu isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimoon. kuuluvat bonobot, simpanssit, gorillat ja orangit. Niiden kognitiiviset kyvyt ylittävät osittain esimerkiksi imeväisten tason ja muistipeleissä simpanssit lyövät ihmiset laudalta. Ne ovat selvästi ihmismäisiä, mutta ovatko ne ihmisiä?

Lajimääritelmä esitetään usein myös viittauksena ihmisen ainutlaatuiseen perimään, mutta mitä tämä oikeastaan tarkoittaa? Jaamme osan geeneistä kaikkien eliöiden kanssa, mutta edes identtiset kaksoset eivät ole perimältään täsmälleen samanlaisetIdenttisten kaksosten perimä eroaa mutaatioiden takia. Myös mitokondrio-DNA:ssa tapahtuu eriytymistä jo varhaisessa kehitysvaiheessa.. Miten tulee suhtautua mutaatioiden tuottamiin poikkeamiin? Tulisiko mutantit ääritapauksissa luokitella uudelleen?

Biologia ei noudata siistejä, selvärajaisia kategorioita. Ei ole olemassa mitään yksittäistä geeniä, geenijoukkoa tai muuta ominaisuutta, jonka voitaisiin sanoa vastaavan ihmisyydestäBiologiasta ei voi johtaa ihmisarvon kaltaisia moraalisia käsityksiä.. Biologisilla lajeilla ei siis ole niin sanottua lajiolemustaJoukko ominaisuuksia jotka kaikilla lajin jäsenillä on ja joita on vain niillä.. Lajit ovat kehityksellisiä klustereitaRypäs, todennäköisyystihentymä, jonka tuntumaan useimmat tapaukset asettuvat. Ryppäiden ulkopuolelle voi jäädä yksittäisiä poikkeamia., joiden ympärille useimmat esiintymät kertyvät. Samaan ongelmaan törmätään keskustelussa sukupuolista, ja johtopäätös on sama. Vaikka jaottelu ei kata kaikkia tapauksia tyydyttävästi, luokittelu ei ole mielivaltainen ja merkityksetön. Monet muutkin elämämme ilmiöt kuten raha, lait ja ihmisoikeudet ovat sosiaalisia konstruktioitaIlmiö, jonka olemassaolo ja merkitys perustuvat yhteiseen sopimukseen, käytäntöihin tai uskomuksiin..

EugeniikkaAjatus ihmiskunnan jalostamisesta paremmaksi (sananmukaisesti jalosukuisuus). Kun ideaa toteutettiin 1900-luvulla, seuraukset eivät olleet jalostavia vaan katastrofaalisia. Tämän takia käsite on räjähdysherkkää materiaalia, joka tuo mieleen kyynisen joukkotuhon. oli yritys tehdä jalosukuisuudesta biologinen projekti. Sanalla on ansaitusti huono kaiku, koska se liitetään rotuoppeihin ja tuhoamisleirien kauhuihin. Ajatusta ihmisen tilan parantamisesta ei kuitenkaan ole hylätty, ja etenkin ihmismielen jalostaminen on monien aatteiden keskeinen tavoite. Eugeniikka-termi on pannassaPanna tarkoittaa kieltoa tai epäsuosiota, yhteisön ulkopuolelle sulkemista. Sana juontuu kirkollisesta pannaan julistamisesta eli kirkonkirouksesta. Katolisessa kirkossa vastaavia käsitteitä ovat ekskommunikaatio ja anateema., mutta geenipooliin vaikutetaanMekanismi vastaa evoluutiota sillä erolla, että kelpoisuus määräytyy ihmisen päätöksillä eikä luonnonvalinnan kautta. edelleen esimerkiksi sikiöseulonnoilla. Nykyään korostetaan etiikkaa, terveyttä ja vapaaehtoisuutta.

Geeniterapia ja muut biotieteiden innovaatiot mahdollistavat perimän laajemmankin rukkaamisen. Jossain vaiheessa joudumme pohtimaan kysymystä Theseuksen laivastaAjatusleikki identiteetin säilymisestä. Jos laivan kaikki osat vaihdetaan vähitellen uusiin, onko kyseessä yhä sama alus?. Onko olemassa raja, jonka jälkeen geenimuunneltu henkilö ei ole enää ihminen? Sama koskee geenimuunneltuja eläimiä, hybridejäKahden eläinlajin risteymä. Esimerkiksi muuli on tällainen. Mytologiasta tuttuja ovat Minotauros, kentauri, fauni, harpyija ja merenneito. ja täysin keinotekoisia organismeja. Onko olemassa kohta, jossa niitä tulisi alkaa kohdella ihmisinäTeknologian kehitys voi mahdollistaa scifissä spekuloidun eläinten älykkyyden kohottamisen. Englanninkielisen termin “uplift” voisi suomentaa ylevöittämiseksi.?

Lopuksi voidaan vielä spekuloida, miten suhtautuisimme ulkoavaruuden humanoideihin, jos kohtaisimme sellaisia? Ojentaisimmeko heille geenitestin ennen kuin päättäisimme kohtelusta? Pistäisimmekö poskeen, kuten olemme tehneet aiemmin kohtaamillemme vieraille älyille, kuten mustekaloille ja valaille?

Humanismi

Humanismi on maailmankuva, joka sijoittaa ihmisen keskiöön. Merkityksen ja moraalin mittapuuna pidetään ihmistä, joka on myös historiallinen toimija. Humanismin juuret ovat antiikin Kreikassa. Tuolloin korostettiin hyveitä, järkeä ja ihmisen sivistämistä filosofian, taiteen ja kasvatuksen avulla.

Kuten sana ihminen, humanismikin jakautuu kahteen eri linjaan: yksilökeskeiseen ja kollektiiviseen. Yksilökeskeinen humanismi vahvistui valistuksen aikana. Se korostaa ihmisen itsemääräämisoikeutta, edistystä, moraalista vastuuta ja itseilmaisua. Kollektiivinen humanismi puolestaan painottaa ihmistä yhteisön jäsenenä. Sen mukaan ihmisyys toteutuu suhteessa toisiin ihmisiin.

Toinen jakolinja kulkee universaaliudenUniversaali: yleismaailmallinen, kaikkia koskeva ja partikularisminMoraali, oikeudet tai arvot eivät ole yleispäteviä, vaan koskevat vain tiettyä ryhmää tai yhteisöä. Partikularistinen politiikka keskittyy tietyn ryhmäidentiteetin etujen ajamiseen. välillä. Käytännössä humanismin ihanteet koskivat pitkään vain osaa ihmiskunnasta. Universaaliuden alkuperä on stoalaisuudessa ja kristinuskossa. 1900-luvun totalitarismin tuhoisuus johti siihen, että ihmisyys alettiin ymmärtää kaikkiin ulottuvaksi moraaliseksi pakoksi.

Kollektiivisen humanismin tunnetuimmat esimerkit ovat kommunismi, sosialismi ja humanismin ruokottomanaRuokoton: 1. Siivoton, törkeä 2. Ruokkoa eli elatusta vaille jätetty lehtolapsenaLehtolapsi on salavuoteudesta siinnyt äpärä eli avioton lapsi tunnettu fasismi. Näille yhteistä on, että yksilö saa merkityksensä osana suurempaa kokonaisuutta. Marx painotti biologiassa hylättyä käsitystä ihmisen lajiolemuksestaLajiolemus viittaa joukkoon ominaisuuksia jotka löytyvät lajin kaikilta jäseniltä ja vain niiltä. Nämä ominaisuudet määrittävät lajin olemuksen. ja että yksilö ei ole itsenäinen yksikkö, vaan ennen kaikkea lajin ja yhteiskunnan osanen. Fasismi poikkeaa monista muista kollektivismin esiintymistä siten, että siihen ei sisälly universaaliutta edes ideologisella tasolla. Fasismi suhtautuu ihmisiin eri tavalla näiden ryhmäidentiteetin perusteella.

Myös monet uskonnot katsovat ihmisyyden toteutuvan ihmiskollektiivissa eikä yksilöllisen autonomian kautta. Kristinuskon teologia yhdistää yksilökeskeisen ja kollektiivisen katsantokannan. Toisaalta ihmisyksilö on moraalisesti vastuussa teoistaan. Toisaalta taas kollektiivinen ihmiskunta on asetettu muun luomakunnan yläpuolelle jumalan valtuuttamaksi järjestyksen ylläpitäjäksi.

Nykyään humanismi liitetään useimmiten sen individualistiseen liberaaliin haaraan. Näin rajattuun humanistiseen ihmiskuvaan kuuluu, että ihmisellä on luovuttamaton ihmisarvo pelkästään ihmisyytensä perusteella. Liberaali humanismi korostaa ihmistä kulttuurin luojana ja merkityksiä tuottavana olentona. Suuntaus katsoo, että ihmisyyden ydintä ovat sivistys ja tasa-arvo. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien julistus kertoo, mitä oikeuksia ihmisillä on ja miten heitä tulee kohdella. Sen mukaan jakamaton ihmisarvo kuuluu kaikille ihmisille.

Vaikka hmisoikeusoppi liittyy pääasiassa individualistiseen ja universaaliin traditioon, moderni keskustelu vähemmistö- ja identiteettipolitiikasta on tuonut siihen sekä kollektivismin että partikularismin piirteitä.

Liberaali humanismi kuvailee ihmisyyttä ja korostaa sen arvokkuutta. Liberaalin humanismin ihmisyyden määritelmä on toisaalta hyvinkin inklusiivinen ja toisaalta tarpeettoman pois rajaava. Se ei varsinaisesti kerro, keille sen pyhinä pitämät oikeudet oikeastaan kuuluvat. Liberaali humanismi on kristinuskon tuhlaajapoikaVertauskuva, jossa ennakkoperintönsä hurvittelemalla törsännyt poika palaa katuvana kotiin pyytämään anteeksiantoa., joka on hylännyt vanhempansa, mutta vaatii silti perintöosanaan oikeutta julistaa ikuista totuutta.

Moraalinen Monitaituri

Moraali nostetaan joskus parhaiten ihmisyyttä kuvaavaksi piirteeksi, koska vain ihminen on tietoinen tekojensa oikeutuksesta. Ihminen on rationaalinen toimija, joka kykenee harkintaan ja joka kantaa vastuun valinnoistaan. Ymmärrys hyvästä ja pahasta kuuluu pelkästään ihmisille, koska eläimistä ainoina he ovat maistaneet kielletyn puun hedelmää.

Eläintutkimuksessa on kuitenkin havaittu, että muutkin eläimet osoittavat merkkejä moraalista. Esimerkiksi kapusiiniapinat näyttävät pahastuvan, kun ne kokevat itseään kohdeltavan epäreilusti. Tunnetussa kokeessa apina suostui aluksi vaihtamaan kiven kurkunpalaan, mutta nähtyään lajitoverinsa saavan paremman herkun eli viinirypäleen, se kimpaantui ja protestoi paiskaamalla kurkulla tutkijaa. On myös esimerkkejä siitä, että eläimet eivät hyväksy muiden epäreilua kohtelua. Kokeissa simpanssit ovat kieltäytyneet yhteistyöstä tilanteissa, joissa toinen yksilö saa huonomman palkkion samasta tehtävästä. Oikeudentunto ei siis näytä olevan yksinomaan ihmisen ominaisuus.

Toisaalta kaikki ihmiset eivät ole kykeneviä toimimaan moraalisesti. Psykopaatit saattavat ymmärtää eettisen normiston sisällön älyllisellä tasolla, mutta he eivät koe sen rikkomista vääränä. Antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön liittyy impulsiivisuus, sääntöjen rikkominen ja katumuksen puute. Myös aivovammat voivat aiheuttaa pidäkkeiden heikentymistä ja moraalikäsityksen romahtamisen.

Oikeusjärjestelmäkin tunnistaa, että kaikki ihmiset eivät ole moraalisia toimijoita. Syyntakeetonta henkilöä ei pidetä kykenevänä ymmärtämään tekojensa seurauksia tai hallitsemaan toimintaansa. Niinpä hän ei ole myöskään rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan. Ihmisten kohdalla tunnustetaan, että kyse ei ole dikotomiastaJako kahteen toisensa poissulkevaan luokkaan. Joko-tai, vaan aste-eroista. Niinpä henkilön voidaan katsoa olevan alentuneesti syyntakeinen. Eläinten osalta ollaan vähemmän halukkaita myöntämään tällainen käsitteistön liukuva asteikko. Niille ei sälytetä moraalista vastuuta, mutta kääntöpuolena ne eivät myöskään nauti ihmisten oikeuksista.

Ihmisyyteen liittyvistä ominaisuuksista on korostettu kirjallisuutta, filosofiaa ja taidetta. Ihminen luo instituutioita, kehittää tiedettä ja rakentaa järjestystä. Jokseenkin huomiotta jätetään vähemmän mairittelevat lajityypilliset ominaisuudet kuten tribalismiTaipumus jakaa ihmiset “meihin” ja “heihin”. Omaa ryhmää kohtaan ollaan korostetun lojaaleja, kun taas ulkopuolisiin suhtaudutaan epäluuloisesti, vihamielisesti tai väheksyvästi., statuskilpailu ja järjestäytynyt väkivalta.

Ihmisyyden tunnusmerkiksi on esitetty myös kielen ja työkalujen käyttöä. Näidenkin taitojen ainutlaatuisuus on kärsinyt kolauksen, kun eläintutkijat ovat löytäneet muiden lajien käyttäytymisestä samoja piirteitä. Simpanssit käyttävät keppejä termiittien onkimiseen, merisaukot avaavat simpukoita kivien avulla ja muurahaiset kasvattavat kirvoja lypsykarjaksi. Jotkin papukaijat ja kädelliset voivat oppia satoja ihmisen sanoja vastaavia symboleja.

Kaikkien ulkoisiin saavutuksiin ja taitoihin perustuvien luokittelujen ongelmana on myös se, että ne kuvaavat ihmiskunnan tekoja, mutta eivät määritä yksittäistä ihmistä. Jos ihmisyys edellyttää tieteellisten läpimurtojen tekemistä ja sykähdyttävien maalausten luomista, ulkopuolelle jäävät terveiden aikuisten enemmistön lisäksi pikkulapset ja eri syistä vakavasti toimintarajoitteiset. Minäkään en osaa piirtää enkä säveltää, mutta pidän itseäni ihmisenä.

Informaatiotieteet

AristotelesAristoteles (384–322 eaa.) oli kreikkalainen filosofi ja yksi länsimaisen ajattelun keskeisistä hahmoista määritteli ihmisen rationaaliseksi eläimeksiArtistoteles käytti ilmaisua “eläin, jolla on logos”. Logos tarkoittaa sekä järkeä että kieltä.. Klassisessa taloustieteessäkin ihmisen päätöksenteko oletetaan rationaaliseksiHomo economicus on taloustieteen teoreettinen malli ihmisestä täysin rationaalisena ja omaa hyötyään maksimoivana toimijana.. Talouspsykologian tutkimus on kuitenkin osoittanut tämän käsityksen yksinkertaistukseksi tai suorastaan virheelliseksiMalli toimii taloudellisten ilmiöiden analyysissä, mutta ihmiskäsityksenä se on lähinnä karikatyyri.. Ihmisen päätöksenteko perustuu pitkälti heuristiikkaanYksinkertaistava nyrkkisääntö, jonka avulla ihminen tekee nopeita arvioita. Heuristiikat helpottavat arjen päätöksentekoa, mutta voivat myös johtaa systemaattisiin ajatusvirheisiin., ja se on altis vinoumille ja tunneperäisille reaktioille.

Koneet ovat ajat sitten korvanneet ihmisen panoksen monissa lihasvoimaa, nopeutta ja kestävyyttä vaativissa töissä. Korkeampaa päättelyä ja etenkin luovuutta vaativat tehtävät ovat pitkään välttyneet mekaanisilta kilpailijoilta. Nyt tämäkin raja ihmisen ja koneen välillä näyttää liukenevan pois.

Viime vuosisadalla ihmistä alettiin tarkastella tietojenkäsittelytieteen näkökulmasta. Lähestymistavan soveltaminen on johtanut läpimurtoihin koneoppimisessa, algoritmeissa ja hermoverkoissa. Etenkin tekoälyn edistysloikat pakottavat ajattelemaan, että ihmisyyden tunnusmerkkinä pidetyt kognitiiviset kyvyt eivät ehkä olekaan lopullinen totuus.

Kun tekoälytutkimus lakkasi keskittymästä tietoisuuden ongelman ratkaisemiseen, kehitys harppasi eteenpäin. Isot kielimallit eivät ole tietoisia, vaan paremminkin valtavia tekstiaineistoja hyödyntäviä, todennäköisyyksiin perustuvia sananarvauskoneita. Silti ne ovat tuottaneet monia palveluita, joiden ”älykkyys” ylittää useimpien ihmisten kapasiteetin.

Tietojenkäsittelyn pioneeri Alan TuringVuonna 1954 kuollutta Turingia pidetään tietojenkäsittelytieteen ja tekoälytutkimuksen perustajana. esitti vuonna 1950 kuuluisan ajatuskokeen, jota alettiin myöhemmin kutsua Turingin testiksi. Sen ydinajatus on lainattu behaviorismiltaBehaviorismi oli vaikutusvaltainen suuntaus psykologiassa 1900-luvulla.. Koska ajattelua ja sisäistä tilaa ei voida suoraan havaita, tulee tarkastella käyttäytymistä.

Turingin testissä ihminen keskustelee koneen kanssa. Jos hän ei erota konetta ihmisestä, kone on läpäissyt testin. Jo nykyiset kielimallit voivat suoriutua testistä, myöhemmin kehitettävistä tekoälyistä puhumattakaan. Sen sijaan moni ihminen ei läpäise testiä. Ehkä vakuuttavin osoitus kielimallien ihmismäisistä kyvyistä on se, että jotkut ovat rakastuneet niihin ja ryhtyneet jopa romanttiseen suhteeseen. Saammekohan jonain päivänä seurata saippuaoopperaa roboseksuaalien ja algoritmien suhdekiemuroistaAjatus ei ole täysin absurdi. Kun useita tekoälyagentteja laitetaan vuorovaikutukseen keskenään, ne juoruavat ja liittoutuvat keskenään. Virtuaalirakastavaisten kolmiodraama on vain ajan kysymys.? Turingin testi ei ratkaise kysymystä ihmisyydestä, mutta se vie pohjan älykkyyden käyttämiseltä ihmisyyden määritelmänä.

Teknologinen kehitys on johtanut myös transhumanismina tunnettuun suuntaukseen, joka hämärtää ihmisen ja teknologian rajaa. Ajatuksena on, että ihmisen kykyjä voidaan parantaa lääketieteen, aivoimplanttien, geneettisen muokkauksen ja tekoälyn avulla. Tämä voidaan mieltää nopeutetuksi evoluutioksi, mutta esiin nousee kysymys ihmisyyden jatkumon rajoista. Ovatko kyborgitBiologisen olennon ja teknologian yhdistelmä ihmisiä?

Posthumanismi menee askeleen pidemmälle. Se esittää, että jos aivotoiminta on luonteeltaan informaation käsittelyä, ei ole perustetta rajautua biologisiin kudoksiin. Tulevaisuudessa äly ja tietoisuus voisivat olla jopa kokonaan ei-biologisia. Edellä biologialuvussa esitetty kysymys Theseuksen laivasta sopii myös tähän. Jos ihmisen aivotoiminnot korvataan pala kerrallaan simuloiduilla vastineilla, lakkaako hän jossain kohtaa olemasta ihminen?

Neurotieteet

Neurotieteen näkökulmasta mieli ei ole aineesta erillinen substanssi, vaan aivotoiminnan tuottama kokemus. Tämä tulkinta saa vahvistusta aivovaurioiden tuottamista persoonallisuuden ja kognitiivisten kykyjen muutoksista. Ajatuksilla, tunteilla ja identiteetillä näyttää olevan vastine hermosolujen toiminnan tasolla. Havainnot viittaavat siihen, että näihin ominaisuuksiin perustuva ihmisyys on neurokemiallinen ilmiö.

Aikaisemmin on esitetty, että tietoisuus itsestä erottaa ihmisen muista eläimistä. Viimeaikainen tutkimus kuitenkin kyseenalaistaa näkemyksen. Esimerkiksi niin sanotussa peilitestissäKoe, jossa eläimen kehoon tehdään huomaamaton merkki kohtaan, jota se ei näe ilman peiliä. Jos eläin yrittää poistaa merkin katsottuaan peiliin, sitä pidetään osoituksena itsetunnistuksesta. jotkin eläimet (delfiinit, simpanssit, norsut, harakat) tunnistavat itsensä peilistä. Tätä pidetään merkkinä siitä, että havainnoija on tietoinen itsestään. Ero muihin eläinlajeihin vaikuttaa olevan pikemminkin määrällinen kuin laadullinen.

Neuropsykologian havainnot horjuttavat käsitystä ihmisestä tietoisena toimijana. Benjamin Libetin klassisessa kokeessa1980-luvulla tehty neuropsykologinen koe, jossa aivojen valmiuspotentiaali havaittiin ennen kuin koehenkilö tuli tietoiseksi päätöksestään liikuttaa kättä. aivojen lihastoiminnan käynnistävä impulssi alkoi mitattavasti jo ennen kuin koehenkilö tuli tietoiseksi päätöksestään. Myöhempi aivokuvantaminen on tuottanut samansuuntaisia tuloksia. Enimmäkseen näytämme kulkevan automaattiohjauksella. Vapaan tahdon tila on supistunut, kun ymmärrys mielen toiminnasta on lisääntynyt. Libetin kokeen ja sen toisintojen merkityksestä tosin kiistellään edelleen.

Emme osaa edes määritellä, mitä tietoisuus oikeastaan tarkoittaa. Filosofiassa tätä kutsutaan tietoisuuden vaikeaksi ongelmaksi. Käytännössä tietoisuus palautuu subjektiiviseen kokemukseen, jota ei voi ulkopuolelta vahvistaa eikä kumota. Teknologian kehittyessä tietoisuudelle saattaa lopulta käydä kuten eetterilleEetteri oli kuvitteellinen väliaine, jonka väreilyn uskottiin kuljettavan valoa ja painovoima-aaltoja. Käsitys osoittautui virheelliseksi vuonna 1887. fysiikan alalla. Tietoisuuden käyttäminen ihmisyyden kriteerinä on muutenkin ongelmallista. Millaisia oikeuksia on syntymättömällä sikiöllä? Entä ilman aivojaAivottomuus eli anenkefalia on epämuodostuma, jossa sikiö syntyy ilman isoaivoja. syntyneellä lapsella? Entä vaikeasti kehitysvammaisella, dementikolla tai aivokuolleella?

Essentialismi

Yksikään edellä kuvatuista ihmisen määritelmistä ei ole tyydyttävä. Ne ovat kuvailevia kehäviittauksia tai ontologisestiOntologia tutkii olevaisen rakennetta: mitä on olemassa ja millä tavoin asiat ovat olemassa. onttoja. Emme osaa vetää rajaa ihmisten ja ei-ihmisten välille, joten sivuutamme kysymyksen mieluummin kokonaan. Aihe tuntuu epämukavalta ja kyselijä luotaantyöntävältä.

Ikävän aiheen välttely ja siitä puhuvan karsastaminen ovat varmoja merkkejä kulttuuriseen tabuun törmäämisestä. Tabua ei parane sorkkia, koska johtopäätökset olisivat tympeitä. Ihmisyyttä ei voi suoraan havaita eikä tyhjentävästi selittää. Silti se määrittää moraalisen arvomme ja perusoikeutemme.

Humanismi palauttaa ihmisyyden lähteen salaperäiseen ytimeen, joka on jakamaton ja tuhoutumaton. Se on mysteeri. Näin määritelty ihmisyys muistuttaa erehdyttävästi maallistuneen ihmisen järkiperäiseksi naamioimaa sielu-uskoa.

Tämä on kiusallinen johtopäätös, koska humanismi opettaa epäilemään essentialismiaFilosofinen näkemys, jonka mukaan asioilla on olennainen ydin tai olemus (essenssi), joka tekee niistä juuri sitä mitä ne ovat. Tämä olemus on pysyvä ja määrittävä, vaikka yksittäiset ominaisuudet vaihtelisivat.. Nykyään pidetään itsestään selvänä, että ulkoiset tekijät kuten etnisyys ja sukupuoli eivät määritä yksilöä ja tämän arvoa. Kuitenkin humanismin keskiössä oleva ihmisyys ja siihen liittyvä ihmisarvo perustuvat syntyperäessentialismiinEssentialismin erityismuoto, jonka mukaan olion olemus määräytyy sen alkuperän perusteella. Toisin sanoen jokin on sitä mitä se on, koska se syntyi tietystä lähteestä..

Vaivaantuneen kiertelyn takana käyttämämme ihmisen juridishallinnollinen määritelmä kuuluu kaikessa karuudessaan näin: Ihminen on ihmissoluistaIhmisestä syntynyt ei sovi, koska keinokohdut voivat hyvinkin nopeasti rikkoa määritelmän. Keinokohtu on keskoskaapin looginen jatke. syntynyt kudosrykelmäJos ihmisyys ei perustu tietoisuuteen, toimijuuteen, kyvykkyyksiin, kulttuuriin, sosiaaliseen vastavuoroisuuteen, moraaliin eikä geeneihin, jäljelle jää vain syntyperä.. Se on paitsi kehäpäätelmä myös niin kuvottava, että kartamme aiheen ajattelua. Tämä saattaa osaltaan selittää, miksi en saanut yhtään vastausta somessa esittämääni kysymykseen ”Mikä on ihminen?”

Narratiivi

Kun asian määrittäminen on vaikeaa, päädymme usein selittämään, mitä se on suhteessa muihin. Toinen tapa kuvata asioita on poissulkeva. Tunnistus perustuu siihen, mitä jää jäljelle. Eläimiä emme ole, jumaliksi emme tule, olkaamme siis ihmisiäViittaa Adolf Ivar Arwidssonin suomalaisen identiteetin klassiseen kiteytykseen.. Tämä on identiteetin tavallisin kokemuksellinen määrittelytapa.

Toiseus ja vieraus on helppo havaita, vaikka nekin jäävät itse asiassa selitystä vaille. Tämä riittää, koska havaintopsykologisesti jaamme maailman edustaan ja taustaanHahmopsykologian mukaan havaintokenttä jakautuu hahmoon ja taustaan. Huomiomme kiinnittyy hahmoon, kun taas tausta jää vähemmälle tarkastelulle.. Taustaa ei tarvitse kuvata eikä havainnoida tarkasti. Vastaavasti hahmotamme itsemme muusta maailmasta erilliseksi havainnoijaksi ja toimijaksi.

Kirjoittamaan ryhtyessäni olin varovaisen toiveikas, että pystyisin vastaamaan omaan kysymykseeni ihmisyyden olemuksesta. Taisi kuitenkin käydä kuin vanhassa tv-sarjassaKupla (englanniksi Soap). Sen jaksot alkoivat tolkuttoman sekavalla kertauksella, joka päättyi näihin sanoihin: ”Hämmentääkö? Kaikki selviää tässä jaksossa.” Mikään ei selvinnyt, mutta ohjelma oli silloin viihdyttävää ajanvietettä ja niin oli tämän esseen kirjoittaminenkin. Saatoinpa samalla oppiakin jotain.

Saiko kirjoitus sinut kohottamaan kulmia tai tuhahtelemaan närkästyneesti? Jos sai, saatat käydä ihmisestä! Yksi ihmisyyden merkki näyttäisi nimittäin olevan myötätunto ja taipumus ylläpitää keskenään ristiriitaisia uskomuksia. Kyky pitää tosina asioita, joita ei voi mitata. Pyrkimys arvokkuuden säilyttämiseen silloinkin, kun järki ja todisteet osoittavat sille ulko-ovea. Ihminen kirjoittaa itsensä olevaksi. Koska emme pysty määrittelemään, me vain osoitamme ja sanomme:

Katso ihmistäPontius Pilatuksen sanat (latinaksi Ecce Homo), kun hän esitteli ruoskitun ja nöyryytetyn Jeesuksen kansalle. Ilmaus viittaa tilanteeseen, jossa ihminen asetetaan tarkasteltavaksi sellaisena kuin hän on.