Isojen poikien pelipöydässä ilman ässiä

Reaaliaikainen historiankirjoitus –
mahdoton tehtävä

George Friedman on geopoliittinen realisti, jonka mukaan suurvallat eivät päätä toimiaan moraalisten arvojen vaan omien etujensa mukaisesti. Hän hahmottelee Yhdysvaltojen geopoliittisia linjoja näin:

NATO on tehnyt tehtävänsä

NATO luotiin Venäjän uhkaa vastaan. Venäjän sotilasvoima osoittautui pelättyä heikommaksi, kun se ei kyennyt lyömään Ukrainaa. Amerikan näkökulmasta NATO on Amerikalle nyt lähinnä tarpeeton rasite. Sen tehtäväksi jää sitoa Euroopan sotilasarkkitehtuuri ja tiedustelu Yhdysvaltain kontrolliin.

Ukrainalla ei ole merkitystä Amerikalle. Epäonnekseen se valikoitui kylmän sodan päätösottelun näyttämöksi. Ukrainan sotkun siivoaminen jää Euroopan ongelmaksi.

Lyö lyötyä, auta sitten pystyyn seuraavaa erää varten

Eurooppa on Yhdysvalloille hyödytön konfliktien ratkaisussa. Osittain tämä johtuu siitä, että Yhdysvallat on aina pyrkinyt estämään Euroopan sotilasvoiman liiallisen kasvun ja itsenäisyyden. Yhdysvallat antaa Putinin esiintyä voittajana Ukrainassa. Näin Putin välttyisi vallanvaihdolta Venäjällä, mikä voisi sisältää riskejä. Yhdysvallat on usein toiminut sodassa näin. Lyöty vihollinen on autettu takaisin jaloilleen.

Kanada on jatkossakin taloudellisesti ja sotilaallisesti riippuvainen Yhdysvalloista. Sen roolina on toimia Yhdysvaltojen resurssiprotektoraattina. Yhdysvallat ei anna Kanadankaan itsenäistyä liikaa, vaan pitää sen otteessaan.

Neuvottelut Venäjän kanssa pidettiin Riadissa, koska samalla sovittiin Venäjän kanssa Lähi-idästä. Saudi-Arabia muodostaa Lähi-idän ratkaisun ytimen. Sen ympärille luodaan Lähi-idän ”NATO”. Gaza sysätään Saudien hoidettavaksi.

Tyynenmeren suuri peli

Kun Amerikka enimmäkseen vetäytyy Euroopasta ja Lähi-idästä, se voi keskittyä Kiinan patoamiseen. Kiina ei pysty syrjäyttämään Amerikkaa maailman ykkösvaltiona, koska sen armeija ei ole tarpeeksi kyvykäs ja sen taloudella on ongelmia.

Venäjän liiallinen heikkous palvelisi Kiinaa. Nyt sen sijaan Amerikan ja Venäjän liennytys lopettaa kiusallisen liiton Venäjän ja Kiinan välillä. Tämä tekee tilaa Venäjän ja Kiinan luontaiselle vihollisuudelle.

Suunnitelma kohtaa todellisuuden

Nämä olisivat siis Yhdysvaltojen suunnitteleman arkkitehtuurin päälinjoja. Todellisuus ei aina taivu suunnitelmiin ja yksityiskohdat muuttuvat eri toimijoiden reaktioiden mukaan. Tämän tunnisti jo Saksan keisarillisen armeija yleisesikuntapäällikkö Helmuth von Moltke, joka kirjoitti vuonna 1871: ”Yksikään suunnitelma ei kestä ensikohtaamista vihollisen kanssaMike Tyson ilmaisi tämän ytimekkäämmin: Kaikilla on suunnitelma, kunnes saavat nyrkistä naamaan.”. Silti hänkin laati suunnitelmia, koska ilman niitä on mahdoton koordinoida toimintaa. Hänelle suunnitelma ei ollut kahle vaan väline, jota muokattiin joustavasti päämäärän saavuttamiseksi. Lähiaikoina voidaan kaiketi odottaa magalomaanisia julistuksia päänäyttämöllä eli Aasian rintamalla.

Tämän kirjoitettuani tuli mieleen, että juuri mikään ei oikeastaan ole muuttunut. Suurvaltojen päätösten taustalla vaikuttavat transaktionaaliset hyötylaskelmat vain tulivat näkyvämmiksi. Kun titaanit taistelevat, muiden osana on mukautua jättiläisten tekemiin ratkaisuihin ja yrittää pysyä poissa jaloista.