Ei nimi miestä paranna

Nimi enteenä

Sanotaan, että nimi on enne. Mutta ei nimi miestä paranna, etenkään jos se tarkoittaa paholaista.

Japanissa asuessani eräs pariskunta halusi antaa lapselleen nimeksi Akuma eli Piru. Japanilaisten käsitys demoneista poikkeaa länsimaisesta, mutta nimen virallistaminen estettiin siitä huolimatta. Päätöksestä suivaantuneet vanhemmat ehdottivat seuraavaksi vaihtoehdoksi Kami eli Jumala. Senkään rekisteröintiä ei hyväksytty.

Hedelmistään puu tunnetaan. Tai niiden nimistä. Mutta mitä kupeiden hedelmän nimi oikeastaan enteilee? Esimerkin vanhemmat kertoivat, että heille nimiehdotukset symboloivat voimaa ja väkevyyttä, jollaista he halusivat taaperoisensa ilmentävän. Useimmat kaiketi liittävät noihin sanoihin toisenlaisia merkityksiä. Tarkastellaanpa hetki hedelmien nimien johtamista, niin ehkä tähän saadaan selkoa.

Oranssi appelsiini

Appelsiini on hollanninkielinen johdos ”kiinalaisesta omenasta”. Tämä on loogista, kun muistaa että omenan merkitys on useissa kielissä aikaisemmin ollut yleisemmin hedelmä. Sama mekanismi näkyy granaattiomenassa (latinan ”siemenomena”) ja ranskan perunaa tarkoittavassa sanassa (kirjaimellisesti ”maaomena”).

Oranssia väriä tarkoittava sana puolestaan lainautui eri vaiheiden kautta sanskritista, jossa se oli nāraṅga. Samaa juurta on kasvihuonetta tarkoittava ansari, joka on muunnos ranskan sanasta orangerie. Turkin kielessä appelsiini on portakal hedelmän esitelleiden portugalilaisten mukaan. Sama näkyy kreikassa (portokáli), persian kielessä (porteghāl) ja joissain arabian murteissa.

Erikoista kyllä appelsiinit eivät oikeastaan ole väriltään oransseja, vaan pikemminkin keltaisia. Turkin oranssia tarkoittava väri onkin turuncu, joka viittaa karvasappelsiiniin eli pomeranssiin. Pomeranssi palautuu ranskaan, jossa se tarkoitti sananmukaisesti oranssia omenaa, omena-appelsiinia tai jotain muuta sitruksen sukuista väärinkäsitystä. Ota näistä selvää. Pomeranssit kuten myös mandariinit ovat joka tapauksessa selvemmin oransseja kuin appelsiinit.

Hedelmälliset virkailijat

Mandariinilla on useita merkityksiä. Se tuli eurooppalaisiin kieliin portugalin kautta. Sillä tarkoitettiin Kiinan korkeita virkamiehiä. Sanan taustalla on malaijin menteri ja varhaisempi ministeriä tarkoittava kantasana sanskritissa. Kun Eurooppaan alettiin tuoda pieniä hedelmiä Kiinasta, ne saivat nimekseen mandarin oranges. Samaa juurta on myös mandariinikiina, joka tarkoitti Kiinan virkamiesten käyttämää hallintokieltä.

Jos elämä tarjoaa sitruunoita, tee limonadia

Myös sitruunan historia on kiinnostava. Monissa kielissä sen nimi juontuu persian (farsin) tai jostain muusta Välimeren alueen kielestä. Esimerkiksi englannissa nimi johdetaan sanasta limun. Tämä on hauskaa, koska limun voi helposti päätellä olevan lyhenne sanasta limonadi, joka tarkoittaa sitruunajuomaa.

Sitruuna kuuluu sitrushedelmien sukuun. Sitruuna ei kuitenkaan ole luonnollinen hedelmä, vaan sekasikiö. Sitrushedelmien sukupuu on niin sotkuinen ja sisäsiittoinen, että se voisi olla kreikkalaisen tragedian aiheena. Nykyään katsotaan, että moninaiset sitrushedelmät polveutuvat muutamasta kantamuodosta kuten pomelo (hollanniksi kenties ”turpea sitruuna” tai mahdollisesti taas yksi omenaosuma), mandariini ja roomalaistenkin tuntema sitroni.

Kartalta pudonnut lintu

Ennestään tuntemattomat kasvit ja eläimet on usein yhdistetty eksoottisiin paikkoihin. Britit antoivat Kiinasta kotoisin olevalle karviaiselta maistuvalle kiiville nimen Chinese gooseberry. Nykyisen nimensä hedelmä lainasi uusi-seelantilaiselta linnulta, jota se muistuttaakin ulkoisesti. Mausta en uskalla sanoa mitään, koska lintu on rauhoitettu.

Amerikkalaisten perinteisiin nivoutuva kotoperäinen kalkkuna taas on saanut nimensä mutkan kautta Turkista. Euroopassa tunnettiin ennestään afrikkalainen helmikana, jota oli kutsuttu nimellä Turkey fowl (nykyään Guinea fowl).

Kun Amerikasta löytyi helmikanaa muistuttava siivekäs, sekin nimettiin täysin epäloogisesti Turkin mukaan. Ranskassa ja monissa muissa kielissä kalkkuna tunnetaan Intian lintuna (poule d’Inde). Suomen kalkkunan alkuperä on ilmeisesti samalla suunnalla. Sen on selitetty juontuvan intialaiseen satamakaupunkiin viittaavasta Kalikutin kanasta.

Ei minun teekupposeni

Kauppareittien vaikutus näkyy myös teen nimityksessä. Maailman kielet jakautuvat kahteen leiriin. Merireittejä pitkin levinneen virkistävän juoman nimitys on yleensä tê tai vastaava. Sen sijaan mandariinin ja kantoninkiinan chá on levinnyt erityisesti Silkkitien ja muiden maareittien kautta. Aasian ulkopuolella huomattavin poikkeus on portugali. Vaikka portugalilaiset olivat merenkulkijoita, he omaksuivat sanan chá-alueelta.

Omena on kaiken pahan alku

Palataan takaisin omenoihin. Kaikkein kuuluisinkin ”omena” eli hyvän ja pahan tiedon puusta poimittu makupala oli lähes varmasti jokin ihan muu hedelmä. Kuvaperinteessä se kuvataan kuitenkin omenaksi ehkä osittain merkityksen epämääräisyyden takia.

Siitä päästäänkin kiinnostavaan havaintoon. Jos roomalaiset olisivat käyttäneet ”mätä omena” -kielikuvaa, se olisi ollut latinaksi malum malum eli paha omena. Tämä on suorastaan Da Vinci -koodin tasoista mystiikkaa.

Näpit irti omenoista

Merkitysten pyörittelyn varsinainen tarkoitus on tietysti valottaa alkuperäistä kysymystä. Jos asioiden nimeäminen on tällaista sekoilua, mitä nimi oikein enteilee? Oma nimeni on johdettu Samuelista, jonka merkityksesi annetaan usein ”Jumalalta pyydetty”. Pitkän kielisaivartelun läpi kahlaaminen saa kieltämättä kaipaamaan jumalaista kärsivällisyyttä.

Ehkä varmuuden vuoksi olisi viisainta olla popsimatta hedelmiä ollenkaan. Roomalaisilla oli siitä varoittava sanonta ”Nomen est omen”, jonka juhlava julistus on toisinaan suomennettu näin: ”Kenenkään ei pidä syömän omenia”. Pedantit latinistit eivät ehkä purematta niele tulkintaa, mutta heille suotakoon sellainen oikeus. Sanojen muodostumisen historian perusteella kielitiede on niin käsittämätöntä spagettia, ettei pikkuseikkoihin kannata tukehtua.