Fobia tarkoittaa liiallista tai epärealistista pelkoa tiettyä esinettä tai tilannetta kohtaan. Taatelifobia ei kuitenkaan tarkoita taatelien pelkoa. Kyseessä on retorinen keino, jota käytetään moraalisen torjunnan herättämiseen. Motiivina on huoli siitä, että taateleista jouduttaisiin puhumaan totta.
Varovaisuus ei ole irrationaalista pelkoa. Jos osa taateleista todella on myrkyllisiä, vastuullinen ihminen ei kiellä koko hedelmätiskiä eikä myöskään vältä aiheen avointa käsittelyä. Hän kysyy, miten myrkylliset hedelmät erotetaan harmittomista.
Taatelifobia on sana, jonka avulla varovaisuus, riskien nimeäminen ja epämukavat kysymykset leimataan pahuudeksi. Taatelien mahdollisesta myrkyllisyydestä huolestunut henkilö saadaan hiljenemään syyttämällä häntä taatelifoobikoksi.
Leimakirveen käyttö johtaa siihen, että itse ongelman sijaan syyttävä sormi osoittaakin keskustelijaan. Tarkoitus ei ole kumota faktoja eikä esittää parempia argumentteja. Kun huomio ohjataan keskustelijan väitettyyn luonnevikaan, alkuperäinen aihe unohtuu ja kaikki keskittyvät henkilöön, joka kehtasi mainita sen.
Alkujaan parodiseksi tarkoitettu taatelifobia esiintyi Sanavapaassa ensimmäisen kerran kirjoituksessa Hyvä hedelmätiski on meille ihan kunnia-asia.
Artikkelissa kuvatusta maineen tuhoamiseen tähtäävästä taktiikasta käytetään usein englanninkielistä termiä character assassination. Mielelläni kuulisin ehdotuksia hyväksi suomenkieliseksi vastineeksi.