Kieli on ajattelun ja kommunikaation väline. Sellaisena sitä pidetään täsmällisenä, mutta sanoilla on usein erilaisia merkityksiä ja vivahteita. Tämä voi johtaa väärinkäsityksiin, mutta myös hauskoihin sanaleikkeihin. Tällä kertaa päähuomio kohdistuu monikäyttöiseen sanaan pää.
Konkreettisesti pää tarkoittaa pyöreähköä ruumiinosaa, jossa molemmat aivosoluni huhuilevat toisiaan yksinäisyyden lievittäjiksi. Tämä merkitys toimii lähtökohtana monissa kielikuvissa, kuten lyödä päätä seinään, panna pää pensaaseen, puhua läpiä päähänsä, olla suuna päänä. Onneksi oma päänuppini on tukevasti kiinnitetty harteiden väliin, sillä muuten se voisi joskus hajamielisyyksissä unohtua kotiin.
Päätä käytetään myös kuvaamaan äärikohtaa, kuten määränpää, langanpää, (laskea) tiilenpäitä. Tässä merkityksessä se esiintyy myös ruumiinosien nimissä, kuten olkapää, kyynärpää, kantapää, kurkunpää, nenänpää, hännänpää. Päällä viitataan myös tärkeimpään rooliin tai johtoasemaan, kuten perheen pää, pääasia, päällikkö. Pää voi viitata myös mieleen ja ajatteluun, kuten kylmäpäinen, päässä viiraa, pitää päänsä, olla päissään, allapäin, katumapäällä.
Päätä käytetään toisinaan tarkoittamaan määrää esimerkiksi karjan päälukua laskettaessa. Lisäksi pää voi tarkoittaa myös suuntaa tai ajallista päätepistettä, kuten kotiinpäin, eteenpäin, väärinpäin. Näppäin on kuitenkin johdettu eri kantasanasta. Sitä käsiteltiin aiemmassa artikkelissa.
Kielikuvat ovat erityisen kiinnostavia, koska ne paljastavat jotain ajattelustamme. Valitsin muutamia tutkimustarkoituksiin. Alkuun vähän biologiaa.
Pääjalkaiset on yksi nilviäisten pääjakson kahdeksasta luokasta.
Päästäinen sekoitetaan usein hiiriin.
Nuijapäistä kehittyy aikanaan aikuisia sammakoita.
Mitä mielen päällä vaahtopäillä ja kurkunpäillä, kun päät noin kääntyvät?
Jästipää on väärässä koulussa.
Toisilla on sentään hyvä laskupää.
Kielipäästäkin on elämän varrella monenlaista hyötyä.
Nyt on pää pyörällä.
Pääkiho päättää vetäytyä päämajaan selvittämään päätään, mutta pään alus on huono päänalus.
Jos pidit sanailoittelusta, hauskuutta löytyy enemmänkin. Hupailu jatkuu alla olevalla kommenttiraidalla vielä hetken ennen siirtymistä toisten kielileikkien pariin. Salaovi sanaleikkien aarrekammioon löytyy linkin takaa.
Päät poikki!
Harjaan nuttuani siihen harjaannuttuani.
Tässä on tarina, joka päähäni pullahti ja pian syvään päätyyn pulahti.
Syypää on jästipäinen koira, joka oli julkeasti vallannut nukkumasijani. Päätin viedä asia suinpäin päätyyn saadakseni koiran pään kääntymään. Tyynnyn tyynyni tyhjennyttyä, koiran peräpään muualle työnnyttyä.
Tyynypäätyyn mielin poskipääni upottaa, vaan koira vainen elkeineen vaanien urahtaa:
– Kääpä, käypä maate jalkopäähän!
Minulta oli päästä ärräpää. Onko tämä käytöstä käypää ensinkään?
Koira pääsyni epäämässä en pystynyt uinumaan, vain hiljaa inuamaan. Pystyyn nyt, päädyin itseäni komentamaan. Pystyinpä pystyin päin kuin pysti väsysti nuokkumaan, vaan en pysyvästi syvästi vätystävän ystävän lailla nukkumaan.
Nyt otti päähän ja suutuspäissäni mietin: päistikkaa käyn vuoteeseen vieraaseen. Vaan päättelin: viettää kieroon, tietää täytyy, vie tie tää mieroon. Päiväsi päättyy, pääsi pölkylle päätyy. Siellä irtopää viettää päivät pääksytysten, kera lieron ja pääskysten.
Päätökseni: päästösesi saakoon synninpäästön. Parempi sykkyrällä kyräillä kuin pää kainalossa kyläillä.
Päätössanat: ei ollut tällä merkitystä syvempää, eipä siitä enempää.
Kuorin kermat päältä.
Tässäpä pääkohdat tiivistettynä: Päällisin puolin jääräpäisestä koirasta kertova tarina päätyi sängynpäällisille. Kaupanpäällisiksi selvisi, että pääsyyhyn pääsyy oli koiran pääsy tyynylle.
Ylipäätään jutussa ei ollut päätä eikä häntää.
Täällä kaikki ovat kajahtaneita. Ainakin ne parhaat tyypit.
Iloittelu yltyi tällä kertaa liioitteluksi. Tässä salaovi sanailoittelun aarrekammioon.
Aivan pimeen mahtavia kuvia! Tää on jotenkin inspiroivaa. Mitähän sitä keksis tätä ideaa laajentaen?
Kiitos mukavasta palautteesta. Parhaillaan on tekeillä muutama kuvalliseen sanailoitteluun perustuva julkaisu.