Oljenkorren varassa
Olipa kerran alustatalouden uuvuttama rutiköyhä mies. Hänellä oli profiili kolmessa eri keikkatyötä välittävässä firmassa ja nollatuntisopimus neljässä puljussa. Asiakaspalautteena hän sai säännöllisesti viittä tähteä, mutta jääkaapissa oli silti vain valo. Vaikka hän kuinka paiski töitä, elämä polki paikallaan eikä käynyt kepeämmäksi.
Mies oli täysin neuvoton ja turvautui KannoniinBuddhalaisuuden myötätunnon jumalhahmo (sanskritiksi Avalokiteśvara), armollisuuden jumalattareen. Hän rukoili:
– Oi armollinen valkeaan kaapuun kietoutunut Korkea PajunoksaValkoinen kaapu ja pajunoksa symboloivat Kannonia, suokaa minulle edes hiukan onnea.
Kun mies oli päättänyt rukouksensa ja teki paluuta kotiin, hän kuuli Kannonin julistavan:
– Nuori mies, suuntaa länteen. Pidä tallessa, minkä ensimmäisenä käteesi saat.
Miehen alkaessa kävellä hän kompastui, näki maassa oljenkorren ja otti sen käteensä. Kun mies jatkoi kävelyään, paarma alkoi pörrätä hänen ympärillään. Mies nappasi paarman lennosta kiinni ja sitoi sen pitelemänsä oljenkorren nokkaan.
Paarman surina ja kieppuminen oljen päässä huvitti lähellä leikkivää lasta, joka alkoi mieliä sitä omakseen. Lapsen äiti halusi saada lapsensa kinuamisen lakkaamaan. Hän tarjosi paarmasta maksuksi kolme mehukasta mandariinia. Mies suostui kauppaan.
Miehen jatkaessa matkaansa hän kohtasi naisen, joka oli niin janon uuvuttama, että oli vähällä pökertyä. Mies ojensi naiselle mandariinit. Nainen söi ne ja hänen voimansa elpyivät. Ilahtunut nainen antoi miehelle kiitokseksi kauniin silkkikankaan.
Kun mies jatkoi matkaansa, hän kohtasi pinteessä olevan samurain. Samurain hevonen oli kaatunut eikä pystynyt liikkumaan. Samurai huomasi miehellä olevan silkkikankaan ja ehdotti hevosen vaihtoa kankaaseen. Mies suostui kauppaan ja sai hevosen.
Mies jatkoi kulkuaan, huolehti hevosesta ja päätyi lopulta suureen, vauraaseen kaupunkiin.
Siellä hän kulki komean kartanon ohi. Kartanonherra näki miehen upean hevosen ja lähestyi häntä sanoen:
– Tämäpä sattui sopivasti. Olen juuri lähdössä HavaijilleJapaniksi 🦷Y golfaamaan. Tulen takaisin, kun tasoitukseni on pudonnut kolmeen. Voisitteko huolehtia talostani ja pelloistani sillä välin?
Mies suostui ja hän hoiti taloa ja peltoja huolella isännän ollessa matkalla. Kartanonherran kaltaiselle kehnolle pelaajalle tavoite osoittautui haastavaksi, joten reissu venyi pitkäksi kuin puuykkösellä vesiesteeseen tärkskäytetyn pallon lentokaari. Tilanhoitajan sijaisuutta jatkettiin ensin vähän kerrallaan, kunnes se vakiintui pysyväksi pestiksi isännän jäätyä jumiin Oahulle. Kaiken kukkuraksi hänen ainut tyttärensä oli kiintynyt mieheen. Kartanonherran ei auttanut muu kuin uskoa tilustensa hoito lopullisesti tilanhoitajalle ja antaa tyttärensä tälle vaimoksi.
Näin mies, jolla oli alussa vain vähäinen oljenkorsi, sai lopulta komean talon, laajat viljelysmaat ja lempeän vaimon. Mies tunnettiin saavutustensa ansiosta nimellä Oljenkorsi-Kroisos. Kaikki ylistivät hänen onneaan ja uutteruuttaan. Onni totisesti suosii ahkeraa.
Varhaisin tunnettu versio Warashibe Chōja -sadusta on peräisin Heian-kauden lopulla (noin 1120-luvulla) kerätystä kokoelmasta buddhalaisia ja kansanomaisia kertomuksia (Konjaku Monogatari Shū (今昔物語集). Suomennos perustuu modernisoituihin versioihin.
Kannon-sama (観音様) on buddhalaisuuden myötätunnon jumalhahmo, Boddhisatva Avalokiteśvaran japanilainen ilmentymä. Japanilaisessa kansanuskossa Kannon hyvin tärkeä suojelija ja toivon antaja.
Otsuge (お告げ): Ilmestyksenomainen viesti jumalalta tai pyhältä hengeltä. Tällaiset näyt ovat tarinoissa merkki siitä, että tavallinen ihminen saa yliluonnollista ohjausta.
Oljenkorsi (藁, Wara): Symboloi Japanissakin vähäpäistä toivoa pelastumisesta. Tässä oljenkorsi on onnen siemen.
Japanilaisessa ajattelussa pienet, arkiset asiat voivat muutenkin olla suurten muutosten alku.
Suunta länteen (西へ向かいなさい): Länsi symboloi buddhalaisessa kulttuurissa läntistä paratiisia (極楽, Gokuraku), jossa Amida Buddha hallitsee. Tässä länsi ei siis viittaa pelkästään ilmansuuntaan, vaan siihen liittyy pelastuksen ja paremman elämän toivo. ”Nuori mies, suuntaa länteen” taas viittaa Amerikan mantereen valloittamiseen. Vertauskuvalle on siis myös länsimainen vastine. Esiintyypä se myös Tarussa Sormusten Herrasta.
Rukous (お祈り,Oinori): Temppelissä rukoileminen oli (ja on) arkipäiväinen tapa pyytää siunausta, vaikka buddhalaisuus itsessään ei ole teistinen.
Antamisen ja vastaanottamisen ketju: Japanilaisessa kulttuurissa palvelus palautetaan usein lahjalla tai vastapalveluksella.
Tässä lahjojen vaihto edustaa myös karmallista ajatusta: hyvä teko johtaa hyvään palkkioon.
Samurai (侍): Samurait olivat Japanin soturiluokka. Hevoset olivat heille arvokkaita sekä statussymboleina että käytännön aseina.
Vävypojan adoptio (婿養子,mukoyōshi) on Japanissa edelleen voimassa oleva käytäntö. Usein kyseessä on yrityksen tai perheen jatkajan varmistaminen tilanteessa, jossa perheellä ei ole omaa poikaa tai tämä ei ole sopiva jatkajaksi.
Adoptio perheeseen (養子縁組,yōshi-engumi) voi koskea myös lahjakasta lahjakasta työntekijää. Tällöin aikuinen henkilö adoptoidaan perheeseen nimellisesti ja muodollisesti, jotta sukuyritys, nimi ja omaisuus säilyvät. Perinne kertoo siitä, että suku ja jatkuvuus ovat tärkeämpiä kuin biologinen side aivan kuten Warashibe Chōja -sadussa. Tunnollinen ja kykynsä osoittanut mies ansaitsee asemansa, vaikka ei olisi verisukua.
Sadussa kyse ei ole pelkästä sallimuksesta ja onnesta, vaan omien tekojen karmisista seurauksista. Myös länsimaisessa kulttuuripiirissä tunnetaan ajatus, että jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään. Omilla valinnoilla voi muuttaa elämänsä suuntaa. Suomeksikin sanotaan, että jokainen on oman onnensa seppä.